maanantai 23. heinäkuuta 2012

Home sweet home

Niimpä se on viimein aika todeta, että nyt se on ohi! Vaikka vieläkin lattialla lojuu kasa vaatteita matkalaukuista ja pöydän pinnasta ei näy edes kuutiosenttimetriä rojujen ja monien kuvien alta, taitaa silti olla vaihtovuosi tämän tytön ohalta jo selvästi ohi. Huomenna tosiaan siitä tulee jo tasan kaksi viikkoa siitä kun tulin takasin kotiin 51 ulkomailla oleskellun viikon jälkeen, keskellä yötä kaverin perheen ja kuohareitten odottaessa yllätyksenä kotona! Takana yli 40 tuntia matkustamista, kuuluen kolme lentoa, kaksi pitkää vaihtoa, vain hiukan unta ja monta ylipainavaa kassia raahattavana kuumissa vaatteissa. Sentään seura oli hyvää ja kotiin päästiin turvallisesti, vaikkakin kovin paljon myöhässä!

Sori, etten oo taas pitkään aikaan kirjottanu, mutta niin kun varmaan tajuutte, viimiset pari viikkoo on ollu aika kiireisiä. Tässä hiukan päivitystä, miten mun matka kotiin meni ja päälimmäiset fiilikset vuoden jälkeen.

Tosiaan sillon kaksi viikkoa sitten lauantaina mulla oli jäähyväis illallinen monen koulukaverin kanssa seuraten seuraavana aamuna viimeinen iso aamupala parin kaverin, host perheitten ja muitten tärkeitten ihmisten kanssa, ennen kuin kaikki matkalaukut kannettiin autoon ja matka lentokentälle alkoi. Vielä tona sunnuntai aamunakin, 8. heinäkuuta, olin todella rauhallinen, oikeen yllättävän rauhallinen, kunnes tuli aika sanoa hyvästit ja toivoa, ettei nuo hetket ollu viimeiset, jotka heijän kanssa tulen olemaan. Lentokentälle päästyä olin hermostuneempi kuin koskaan ennen! Sydän hakkasi hullun lailla ja olo oli tosi huono. Paikalla oli myös pari mun läheisimpiä ystäviä ja kaks viimistä host perhettä, sekä mun district counsellor. Ei ole helppoa sanoa 'nähdään' ja halata läheisimpiä ystäviä tietämättä, toteutuuko noi sanat sittenkäään. Onneksi en lentänyt yksin, vaan seuranai oli kaks muuta Suomi-vaihtaria.

Lennot meni yleisesti ottaen hyvin. Alkuun jännitin tosi paljon mun matkalaukkujen takia, jotka tosiaan oli reilun verran ylipainoisia, mutta ihmeen tuurilla lentokentän vaaka näytti aika paljon alakanttiin ja kaks suurta matkalaukkua lensi vaivattomasti Helsinkiin saakka, niistä enää stressaamatta. Toinen juttu olikin sitten mun käsimatkatavarat, mitä niitäkin oli lievästi sanottuna hiukan liikaa; Country Road -kangaskassi, täyteen ahdattu läppärikassi ja iso käsilaukku ja pinssejä täynnä oleva Rotary blazeri. Stressaamisesta huolimatta kaikki meni hyvin, eikä turvatarkastuksissakaan ilmennyt ongelmia, vaikka kuljin pari kiloa 'aseita' ylläni. :) 

Ekat kaks lentoa oli hyviä, eikä ongelmia tullut missään määrin. Singapore Airlinesilla, jolla lennettiin ekaks Sydneystä Singaporeen ja sieltä jatkettiin Frankfurttiin, ruoka oli hyvää ja viihdettä löytys, eikä aika päässyt kovin pitkäksi sarjoja katsellessa ja erilaisia pelejä pelaessa, silloin kuin matkaseurasta ei ollut puhekavereiksi. Ensimmäiset ongelmat tulikin sitten vasta Euroopassa, kun Frankfurtin lentokentällä saadaan kuulla uutiset Finnairin koneen teknisistä ongelmista ja silloin vielä tietämättömästä myöhästymisajasta. Lopulta takana reilut kymmenen tuntia istumista pienen terminaalin lattialla, vuoron istuen, vuoron syöden ja istuen, ennen kuin viimein matka sai jatkua (5h myöhässä). Uupuneena, väsyneenä ja hikisenä, mutta turvalliseti päästiin  Helsinki-Vantaan lentokentälle, missä laukut vaan napattiin kärryihin mukaan ja päästiin näkemään vastassa olevat perheet.

Ekaks oli tosi outoa olla takasin Suomessa; kaikki oli niin oudon tuttua, ihan kun mikään ei olis muuttunu ollenkaan, mutta silti niin vierasta. Tuntus kun en olis poissa ollukkaan, vaan heränny just unesta, joka tuntus niin kovin aidolta. Perhe pikkuveljen huimaa muodonmuutosta ei ollu muuttunut sitten ollenkaan. Ihan samalla lailla juttua meni kun aina ennenkin. Näitten parin viikon aikana oon saanu taas kielen petrattua kuntoon, ja upotettua ajatuksen tästä Suomen kesästä viileine päivineen ja kaikkine sateineen. Töihin menin heti parin päivän jälkeen. Elämä siis rullaa ihan hyvin omalla painollaan eteen päin. 

Ekana päivänä mulle oltiin järjestetty pienimuotoinen lounas, jonne tuli jotain perhetuttui ja sukulaisia moikkaamaan. Illalla meillä oli rento tyttöjen ilta parin kaverin kanssa yhellä mökillä.

Vaikka ikävä Ausseihin on kova, enkä vieläkään ihan oo päässy takasin tähän eurooppalaiseen elämään, on se silti kiva olla taas kotona.

Nyt kun yks suurimmista unelmista on jo saavutettu ja takana, katseet suuntaa jo tulevaan ja uusiin unelmiin. 

Australia, take care! Hope see ya soon again!

-Vilma

Ps. luvassa on vielä ainakin yks postaus myöhemmin mun vuoden yhteenvedosta ja jälkifiiliksistä. Siiheks, näkemiin!

JaKiitosTosiPaljonTeilleKaikilleMunBloginLukijoille!

lauantai 7. heinäkuuta 2012

350-349=1

Jep, viimistä kokonaista päivää viedään! 

Olo on tosi outo; ihmeellisesti aika rauhallinen, mutta taas aina välillä iskee kauhee paniikki päälle! Monille ihmisille oon jo sanonu heipat, mut ainoostaa parit kyyneleet on vierähtäny poskille. Kyseessä kumminkin ihmisiä, jotka on ollu tosi läheisiä, mutta tiiän et nähdään pian uudestaan! Kumminkin iltasin on ollu tosi hankala saada unen päästä kiinni hyvästejä miettiessä ja niistä monet vielä edessä! Tänään siis viiminen illallinen kaikkien koulukavereitten kanssa ja huomenna itkukuoro lentokentällä..

Kiirettä on siis viimisellä viikolla pitäny, enkä valitettavasti kauheesti host perheen kanssa oo kerenny aikaa viettää. Viiminen illallinen yhdessä oli jo eilen, jollon mentiin libaniolaiseen (?) ravintolaan ekan ja vikan host perheen ja naapuriparin kanssa. Huomenna aamulla keräännytään vielä isolle aamiaiselle pancakesien, pekonin, munakkaan, hedelmien ja jugurtin, sekä hyvän seuran kera. Kauheen vaikeeta aatella, että enää yksi yö jäljellä! 

Muuten viikon aikana oon nähny kavereita mm. leffa illan yhteydessä. 
Tänään aamulla pari mun läheisintä kaveria oli järjestäny mulle 'Vilmyn vimpat seikkailut' -kierroksen, jolla mun piti löytää vihjeitä seuraavasta vihjeestä ympäri Wollongongia, mm. kaverin luota, tim tam -paketin kyljestä, koulun portilta ja keverin työpaikalta.

Pakkaamisen 'alotin' jo keskiviikkona, mutta eiliseen saakka ei ollu edistystä vielä tiedossakaan. Kumminkin kavereitten avustuksella saatiin kaapit ja sängyn alunen hiukan parempaan kuntoon ja matkalaukut täyteen. Tänään illalla, illallisen jälkeen on sitten vielä pakko selvitellä minne ylimääräset kilot laitetaan kun sallitut on jo käytetty.. Äiti, älä pelkää, kyl mä jotain huomiseksi keksin että koneeseen pääsen. :)

Viimiseksi vielä vuoden saldo; Mukaan lähtee kaksi matkalaukkua (yht. reilu 30kg), käsimatkalaukku (7kg), käsilaukku (painava!), läppärilaukku (täynnä) ja kameralaukku + Rotary bleiseri. Loput tavarat on matkalla kaatopaikalle, kavereitten kaappiin, kirpputorille tai kierrätykseen.

FINLAND, it's time to get ready, coz HERE I COME! 

-Vilma

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Viimeistä viikkoa viedään!

Niimpä, niin se vaan on aika haikeesti todeta, että viiminen viikko Australiassa on lähtenyt käyntiin ja pian sitä taas seistään Suomen maan kamaralla reilun 50 viikon jälkeen. Vielä en oo kokonaan kerenny tajuumaan, että tosiaan ens viikolla oon jo Suomessa, ja koko vuosi on takana, jäljellä vaan ne kaikki hyvät muistot. Kateeksi käy noita uusia vaihtareita, jotka vasta innolla on oottamassa tulevia seikkailujaan.

Mun tyypilliseen tapaan, vielä ei oo mitään pakattuina, enkä enää tiiä saanko kaiken matkalaukkuihin mukaankaan, niin vaan sitä löytää joka päivä sängyn alta tai kaapin pohjalta jotain uutta, vaikken mitään nyt pitkään aikaan oo ostanukkaan! Kaipa ne paketit kerkee vimppana päivänä lähettämään jos tarve on..

Päätehtävänä tällä viikolla kumminkin pakkaamisen sijasta on nähdä kavereita niin paljon mahdollista, ja tossa homassa ainakin tähän saakka oon onnistunut ihan mukavasti, vaikkei siltikään vielä joka päivästä oo niitä lopullisia suunnitelmia selvillä.
Perjantaina meillä oli kaverin kanssa päiväreissu Sydneyhin, Newtowniin, missä en pahemmin ookkaan ollu, joten tuli nyt sekin paikka nähtyä. 
Lauantaina päivällä näin yhtä kaveria kaupungilla, minkä jälkeen toisella kaverilla oli synttärijuhlat minne menin. Teemana oli tällä kertaa taide, joka tuntus olevan kyllä todella hankala pukeutumisen suhteen; se kun vois olla melkeen mitä tahansa, mut silti ei vaatekaapista löydy mitään sopivaa. Lopulta päädyinkin sekottelemaan eri värisiä vaatteita ja lainaamaan host äitin sukkiksia ja koruja. Pisteenä iin päällä mun nopeesti väsäämä hiuskoriste. Kaveri taas maalannu naaman ja kädet kokonaan ihomaalilla.. Että rakastan noita teemajuhlia! Miks meil ei oo niitä Suomessa ollenkaan sitten kakkos luokan jälkeen?!

Ja eilen viimeinkin pääsin toteuttamaan yhden ison kohdan mun bucket listaltani: The Sydney Harbour Bridge Climb! Jos joku ei siitä vielä tiiä mitään, se on opastettu kävely The Sydney Harbour Bridgellä sinne huipulle ja takasin, mistä näkee Sydneytä niin pitkälle kun vaan silmä kantaa! Nettiosotteen löydätte täältä. Ilmat oli kylmää tuulta lukuun ottamatta todella hyvät ja yö-kiipeilyssä koko kaupunki näkys vaan valojen loisteessa. What an amazing experience! Ja mikä parasta, kaveri, jonka kanssa tänän tein, pelkää korkeita paikkoja todella, todella paljon, mutta makso sen $200 ja tuli ylös saakka mun kanssa vaan mun takia! Tota voi sanoa jo ystävyydeks(kö)?! :)

Tänään menin kaverin luokse pitkästä aikaa ja päätettiin mennä yrittämään mini golfia kaverin siskon ja hänen kaverin kanssa. Empä oo sitäkään tehny sitten miesmuistiin, mutta hyvinhän se sitten meni. Ja ainakin hauskaa oli! Mäkin vielä sain neljä (4) 'hole in one'a. :)

Huomenna päivällä nään taas yhden vaihtarikavereista ja illalla meen argentinialaiselle illalliselle toisen kaverin luokse. Nam! 

Kyllä tässä varmaan loppuviikosta jossain vaiheessa pitää alottaa noita kaapin sisältöjä purkaamaan matkalaukkuihin, kuhan ei vaa taas jäis viimiseen iltaan, niinkun vuosi sitten..

Tasan viikon päästä nähdään Helsinki-Vantaalla!

Hermostunut, kiireinen, onnellinen

-Vilma