Sadetta ja elokuvia.

Melkee ensimmäinen lomaviikko jo takana, eikä rantakeleistä oo ollu tietoakaan. Lauantaina, sunnuntaina ja eilen sato koko päivän ja täks päiväks lupailtu myrskyjä (mitä onneks ei oo viel täällä näkyny). Sentää maanantai ja tiistai oli aika nätti keli, joten ei nyt joka päivä oo tarvinnu ulkona kastua.

Niinku jo edellisessä postauksessani mainitsin, lauantaina olin kavereitten kanssa yhdessä hyväntekeväisyystapahtumassa, Relay for Life:ssa, joka kerää rahaa syöpää vastaan. Oli mahtava huomata, kuinka paljon ihmisiä tä tapahtuma paikalle keräs, ku aamulla sinne mennessä, paikka oli tupaten täynnä ja urheilukenttä aivan täynnä telttoja ja ihmisiä, eikä parkkipaikkojakaan ollu enää yhtään jäljellä. Ihmiset tuli sinne siis telttojen kanssa tarkotuksena olla koko 24h paikan päällä, kun tä tapahtuma kesti. Haasteena oli siis, että jokaisesta joukkueesta vähintään yksi oli koko ajan kiertämässä tätä urheilukenttää 24 tunnin ajan. Kun iltapäivällä ilma muuttus pahemmaksi, monet ihmisistä lähti pois, ja itekki lähin siinä 8h jälkeen, olo kuin uitetulla koiralla.

Sunnuntaina olis ollu tarkotus mennä yhteen toiseen hyväntekeväisyystapahtumaan Rotareitten kanssa, mutta kun ulkona jaksoi vieläkin sataa, koko vanhojen autojen ralli peruttiin. Päätettiinki host siskon kanssa pyhittää koko sunnuntai päivä laiskottelulle kun uloskaan ei voinu mennä, ja käytiin vuokraamassa Gossip girlin koko toinen tuotantokausi. Todella koukuttava sarja, hauskaa seuraa ja hyvää ruokaa; tyypillinen sadepäivä.

Maanantaina ja tiistaina vietin päivät kaupungilla kavereitten kanssa ja shoppaillessa. Yritin epätoivosesti löytää ittelleni kivoja kesä shortseja, mutta eipä vielä löytynyt. Maanantaina iltana käytiin kavereitten kanssa kattomassa the Lion King 3D leffassa, minkä jälkeen käytiin päivällisellä. Tiistaina vuorossa oli Horrible Bosses, mikä oli kyllä todella hyvä leffa. Suosittelen.

Eilen mulla oli yks kaveri kylässä ja kun taaskaan ulos ei viittiny mennä, päätettiin leipoa molempien ensimmäinen pavlova! Pienten 'teknisten ongelmien' jälkeen lopputulos oli todella hyvä, vaikka itse sanonkin. Tänään vuorossa oli suklaapisara keksit. *nam*

pavlova 

Huomenna olis tarkotus mennä johonki lastentapahtumaan paistamaan makkaroita, minkä jälkeen suunnataan host perheen kanssa Sydneyhin Maija Poppasta kattomaan. Toivottavasti ens viikolla pääsis jo rannallekki käymään.

-Vilma

Holiday

Niin ku aikasemmin oon teille täällä kertonu; Australiassa jokasen termin jälkeen on parin viikon loma, ja mullapa se loma alko siis tänään! Lomasuunnitelmista en vieläkään sen enempää tiiä, mutta huomenna olis tarkotus mennä kävelemään syöpää sairastavien puolesta ja tiistaina on luvassa leffailta tyttöjen kanssa. :)


Vaikka joka päivä tälläkin viikolla kouluun piti raahautua, ei viikko ollu enää kauheen haastava, ja se menikin lopulta aika nopeesti. Mitään uusia aiheita ei oikeestaa voinu enää opetella, ainoastaan matikassa jatkettiin loppuun saakka. 
Näinä kahtena viikkona koulussa on ollu myös enemmän kaikkii erilaisii tapahtumii year 12 kunniaksi, sillä ne valmistus nyt collegesta, ja niillä alko opiskeluloma HSC:tä (Suom. vast. ylppärit) varten. 
Viime viikon perjantaina meillä oli siis muck up day, joka on siis vähän vastaava ku Suomessa abien 100 päivää -päivä. Sillon year 12 tytöt pukeutus hassuihin asuihin, sotki koulua ja ampus viattomii ohikulkijoita vesipyssyillä tai heitti etikkaa päälle. Ääntäkää ei päivästä puuttunu noitten huutojen ja torvien ansiosta.
Maanantaina meillä oli koulussa sitten parin tunnin academic assembly, year 12 kunniaksi. Siellä jaettiin kaikki maholliset awardit sun muut kunnianosotukset, mitä nyt voidaan keksiä, ja year 12 sai todistuksensa yksitellen.
Tiistaina oli kaikkein virallisin päivä, kun koko koulu kokoontus läheiseen WIN Entertainment centeriin (Wollongongissa oleva tapahtumapaikka, missä järjestetään erilaisia konsertteja, korispelejä yms.) year 12 graduation mass:iin. Tää tapahtuma siis kesti melkee ikuisuuden kaikkine lauluinee, tanssiesityksineen, puheineen ja rukouksineen. Kaikkialta huomas, että kyseessä oli kyllä katolisen koulun valmistautumiset, ja paikalla oli jopa joku piista. Oli kyllä ihan mielenkiintosta nähä tällänenki tapahtuma täällä, mutta kun jokainen kahdesta sadasta tytöstä kutsuttiin erikseen noutamaan vuosimukinsa lavalta, alko takamuskin jo hiukan puutua (meni melkee tunti siihen). Kun grad mass sitten loppus, tarjouduttiin kavereitten kaa auttaa koristeiden ym. purkamisessa, ja siinä meniki sitten loppu päivä ku ruvettii mahtavista kukka-asetelmista omia kimppuja ympäri koulua väsäämää. Musta kuulemma tulee isona floristi (tein siis loppujen lopuks kaikki kimput), jos tyttöjä uskoo, mutta mun mielestä aussit on aina tosi ystävällisiä. :D  


Tänään mun suureksi yllätykseksi huomasin, ettei nä 'st Maryn tytöt'kään ole ihan niin viattomia, mitä meistä puhutaan. Mahtokohan ees puolet year 11 tytöistä olla tänään koulussa, ku ainakin neljäs osa oli viettämässä kaunista kesäpäivää rannalla ja toista neljättä osaa ei vaa kiinnostanu. Yhellä tunnilla meitä oli ilmestyny yli kymmenen hengen ryhmästä jopa kaksi paikalle. Rentoa, sanoisinko. Year assemblyssä mäyssättiin vaa karkkii ja tikkareita ja vimpalla tunilla pari oppilasta oli tuonu kouluu jätskii ja cupcakeja. Nam!


Heh, nyt ymmärrän kaiken sen puheen vaihtarikiloista, mutta en anna sen liikaa häiritä. Päätin itekseni, että ku vimppa suklaalevy loppuu (mikä loppus muuten eilen), alan vähentää herkkujen syöntiä. Tänään kumminki on tullu taas koulussa syötyy kaikkee roskaa, minkä lisäks päätin vielä tehä yhen satsin suklaapisarakeksejä. 'I'm not fat, I'm an exchange student!' -Facebook yhteisö.

Coocies


Tänään sain muuten vuoden naurut ku syötin kavereille ja joillekki opettajille perinteistä suomalaista salmiakkia! Nyt vaa harmittaa ettei ollu kameraa lähettyvillä, kun niitä kaikkia ilmeitä kattelin vierestä, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla (jos nyt enää niitä saan salmiakkia enää maistamaan). Ehdottomasti paras kyllä oli, kun vuosi koordinaattori yritti parhaansa mukaan esittää tykkäävänsä, mutta heti ku selkäni käänsin, muuttu naama aika kärsivän näköseksi. Australialaiset eivät siis pidä meidän suomalaisten suosikki karkistamme. :'D


Nyt on taas parina päivänä ollu todella lämmintä, mutta viikonlopuksi on harmittavasti luvattu sadetta. Toivottavasti lomailmat suosii sitten viikonlopun jälkeen, vaikka enhän mä ookkaa sokerista tehty, ja pääsisin ihan kunnolla beachillekki joku päivä. 
Hassua huomata, että vasta nytten melkeen jokasessa puussa on lehdet puhjennu kunnolla. Tätä lämpötilaa on kumminki ollu jo jonkun aikaa, joten luulis joka paikan olevan jo täydessä kukassa, mutta niin se vaan on erilaista täällä  ku siellä Suomessa tämäkin asia. 
Tiistaina täällä muuten oli kauhee myrsky ku palmun lehdet vaa lenteli ja rakeita tuli maahan. Onneksi meni ohi yhtä nopeasti ku tulikin. Mulle kelpaa kyllä tällanen tasasen lämmin ilma vallan mainiosti ilman myrskyjä tai paahtavaa kuumuutta. Saas nähä miten tulevan kesän selviän ku alkukeväästäki on jo yli 20 astetta koko ajan mittarissa ja tää kuulemma ei oo vielä mitään kesään verrattuna. Sen näkee sitten. Ainakin saan kerran elämässäni kesäsynttärit! :)

Ja kiitos muuten kaikille, jotka on jaksanu lueskella mun postauksia. Oli todella mukava yllätys huomata, ku jo 4000 kävijää meni rikki! Kiitos! :)


-Vilma

Look forward to holidays

Tänään tuli tasan kaksi kuukautta täyteen siitä, kun lähdin Suomesta! Olen siis ollut jo kaksi kuukautta poissa kotoa, ilman perhettä, kavereita ja muita läheisiä ihmisiä, mikä tuntuu aika uskomattomalta. Aika rientää kyllä todella nopeasti, eikä mun onneks oo koti-ikävää tai takapakkejakaan ilmestyny matkan varrelle. Elämä alkaa tästä vasta parantua, ku kesä lähenee päivä päivältä ja koulupäivät alkaa ilosesti vähentyä.

Nyt alkaa eka termi Australiassa olla siis jo lopuillaan ja tämän viikon jälkeen tällä tytöllä alkaa kahden viikon loma! Loman odotusta lisää viellä nää upeat ilmat täällä, sillä joka päivä viimisen viikon aikana elohopea on noussut yli 20 asteen, ja toivon, että sama meno jatkuu ensi syksyyn saakka. Mitään suurempia lomasuunnitelmia mulla ei ole, kun ei perheenkää kaa minnekkää matkusteta, mutta tuskin ainakaan tylsistymään kerkeän. Tarkotus olis ainakin kavereita nähä paljon ja luultavasti Wollongong - Sydney välinen rautatiepätkäkin tulee parin viikon aikana aika tutuksi.

Viime viikolla year 11 tytöt lopetti St.Maryssa koeurakkansa ja mä oon päässy taas omille tunneille oman ikästeni ihmisten kanssa. Loppujen lopuks en oo ihan varma, oliko se nytten sit niin paljon kivempaa palata omille tunneille, ku ekana päivänä sain yli kymmenen laskua kotitehtäväks matikasta, sisältäen vielä a-, b-, c- ja d-osiot.. 

Viime viikolla käytiin kavereitten kaa taas lounaalla ja shoppailemassa, sekä katsastamassa paikallisen yliopiston markkinat. Yhtenä iltana olin myös yhden Rotary pariskunnan luona lounaalla, missä oli myös pari muuta vaihto-oppilasta ja yliopisto opiskelijaa.

Perjantaina oma host perhe lähti viikonlopuks Melbournii, joten mä vietin sitten kaksi yötä näitten kavereitten luona. Lauantaina pääsin tutustumaan jopa paikalliseen talohuutokauppaan. :D

Sunnuntaina meillä oli taas vaihtareitten tapaaminen, missä tällä kertaa oli meijän inboundien (vaihtarit täällä) lisäksi myös outboundeja (vaihtareiksi lähteviä) ja reboundeja (vaihtareina olleita). Päivä oli tosi kiva, vaikka meille taas jankutettiin jotain samoja sääntöjä, mitä ainakin kymmenen kertaa aikasemmin on jo kuullu, sillä sain puhuu mm. tytölle, joka on lähdössä tammikuussa Suomeen vaihtoon, ja kahelle entiselle vaihtarille, joka oli vuoden verran Suomessa.  Oli todella hauska kuunnella tarinoita, miten muilla on menny Suomessa, ja miten nä reboundit piti samoista suomalaisista asioista ku mäkin (sauna, ruisleipä, jääkiekko jne.jne.). Ne myös lupas näyttää mulle myös myöhemmin Sydneytä ja kertoo Australiasta, jos on jotain kysyttävää. Yleisesti ottaen oli tosi kiva tavata saman henkisiä ihmisiä ja nähä kuinka jännittyneinä ja innokkaina tulevat vaihtarit oli -ja ite olin ihan samanlainen puol vuotta sitten! :D

Tän Rotary jutun jälkeen mentiin sitten pikku porukalla Sydneyhin, Darling Harbouriin,  kattomaan Brasilia päivää. Paikalla oli brasilialais musiikkia, ruokaa ja ihmisiä. Nähtiin myös katutanssiryhmä, joka teki aivan uskomattomia temppuja. Kierreltiin vaa satamassa ja nautittiin nätistä ilmasta hyvässä seurassa, voiko siitä sunnutai iltapäivä enää parantua? :)

Katutanssiryhmä Darling Harboutissa


Tänään koulun jälkeen vietettiin aikaa beachilla muitten vaihtareitten kanssa. Että mä ootan lomaa, että pääsee rannalle päiväks ku aurinko paistaa, on lämmintä, ei tuule (tänää tuuli, ja paljon!) ja on hyvää seuraa. :)


Enää neljä päivää koulua! 


-Vilma

kuulumisia

Viime viikko oli hyvä viikko. Vaikka vieläkin year 11 tytöt on tekemässä kokeitaan ja mä jatkan nuorempien tunneilla, viime viikko oli jo paljon parempi. Osa tunneista kieltämättä oli todella tylsiä, eikä kouluun olis välillä millään aamusin jaksanu raahautua, mutta kyllä se siitä sitten meni. -Kiitos mun kavereitten!

 Opettajan luvalla sain lähteä aina kavereitten kaa kesken koulupäivän lounaalle tai elokuviin, jos mua pyydettiin mukaan, ja enköhän mä sit sitä tilaisuutta hyödykseni sitten käyttänykki parina päivänä. Joka päivä ku oli jotain ekstraa, tuntus  kolupäivätki menevä paljon nopeemmin. Mut tutustutettii mm. paikalliseen pikaruokakulttuuriin, South beachiin, uusiin kauppoihin ja ravintoloihin, ja tuli yks uus leffaki katottua. Kaupungilla tuli siis vähän useempanaki päivänä käytyä, ja rahaaki tais viime viikolla kulua jonku verra.. :D

Perjantaina oli tarkotus mennä kavereitten kaa kattoo Friends with Benefits, koska oon jo kauan halunnu sen nähä, mutta eipä sitä enää täällä näytettykkä.. mentii sitten vietnamilaiseen syömään, ja jälkkärille paikalliseen, todella hyvään, mutta kallisseen jätskibaariin. Siellä oli valtava valikoima erilaisii jätskei, keksei, karkkei ja pähkinöitä, joista sai valita mieleisensä sekotuksen, mutta hyvät valikoimat ja 'suuri sekotus vaiva' näkys kyllä hinnassaki; pienin koko melke $7!!!

Kun edellisenä iltana näin hieman perjantai-illan kaupunkia, lauantaina oli vuorossa ensimmäinen kotipäivä. Auttelin perhettä kauppareissulla ja kotona puutarhan kanssa, minkä lisäks päätin leipoa myös ensimmäisen banana cakeni. Se onnistus yllättävän hyvin, ja koko kakku tuli syötyy saman tien. Vatsa oli kyllä sen jälkeen täynnä, vaikken nyt koko kakkua yksin syönytkään.

    

Sunnuntaina herätyskello piipitti ilosesti jo kuuden aikaa aamulla(!!!) Meillä oli luvassa vaihtari tapaaminen Sydneyssä, The Rocks:lla klo 10.00, ja joutusin selviytymään sinne junalla parin muun vaihtarin kanssa. Juna lähti Wollongongista jo ennen kaheksaa, ja asemalle lähin kävelee heti seittämän jälkee. Sydneyssä oltiin melko aikasessa, joten päätettii pysähtyy mäkkärissä ostamassa kahvit ennen tapaamista. Koko kaupunki oli melkee autio siihen aikaa aamusta! Päivän aika käveltiin ympäri Rocksia käyden marketeilla, käveltiin Harbour Bridgeä pitkin sataman toisella puolelle nähden mahtavat kaupunkimaisemat, syötiin lounas sillan alla puistossa, ja pelattiin jalkkista urheilukeskuksessa. Päivän aikana meille kerrottiin myös hieman Sydneyn ja Australian historiaa, mutta pääasiana kumminki oli viettää hauska päivä muitten vaihtareitten kaa. Kun ohjattu osuus päättys, päätettiin vielä jäädä parin muun vaihtarin kanssa hetkeks kiertelee katuja ja haukata jotain pientä, ennen ku juna lähti takasi päin. Oon edelleenki sitä mieltä, et meillä on loisto ryhmä täällä kasassa ja odotan innolla jo ens sunnuntain tapaamista!

   

    

    

        

    

    

   

-Vilma

Arkea

Oon pahoillani, että tämä postaus, mitä on pyydetty aikoja sitten, on venyny näinki pitkälle. Oon ollu aikeissa kirjottaa tätä monta kertaa, mutta koskaan sitten loppujen lopuks ei oo ollu aikaa. Kirjotin jopa pitkän listan kaikkee, mitä teille voisin mun arjesta kertoa, Australian ja Suomen eroista, sekä jostain oudoista jutuista, mitä oon täällä huomannu, mutta arvatakki saattaa, että nyt ku sitä tarvittais, en löydä koko lappua enää mistää. Yritän kumminki kertoa jotain, mitä mieleen tulee, ja ainahan saa myös kysyä, jos jokin asia jäi vielä mietityttää.

Varoitan, tiedossa pitkä postaus!

Niinku aikasemminki oon jo kertonu, loppujen lopuks tää aussikulttuuri on aika paljon erilainen mihin Suomessa oon tottunu. Monia pikkueroja löytää koko ajan lisää, enkä niitä kaikki voi millään tähän postaukseen liittää, mutta kyllä täällä silti ihan suomalaisella maalaisjärjellä pärjää.

Suurimpana erona tähän aikaa vuodesta heti kielen jälkee huomaa tän ilman! Kaikki sanoo, että täällä on ehkä kylmin talvi pitkiin, pitkiin aikoihin, ja kylmimmillää täällä on tainnu siis mun aikana päivisin olla jotain 10 asteen paikkeilla.. eipä siis Suomen pakkasista, saatikka sitten lumesta tietoakaan! Eipä pahemmin oo tarvennu ite kylmyyttä valitella.. Nyt kumminkin on jo kevät tulossa, joten ilmat taas paljon lämpimämpii.

Sillon 'keskitalvella' oli kyllä sisälläkin melko vilposta, sillä kukaan täällä ei varmaa ees tiiä, mitä keskuslämmitys tarkottaa, ja koteja yritetään pitää lämpiminä hepposilla sähkölämmittimillä.

Yks ihan pikku juttu, mitä aloin miettii vast pari päivää sitten, on ettei täällä taloissa oo eteisiä missään! Tää kyllä johtuu kyllä luultavimmin siitä, ettei kenkiä oteta sisälläkään pois, ja ulkovaatteetki yleensä säilytetään omissa vaatekaapeissa (tää ei oo siis pelkästään mun host perheessä, vaan jokasessa talossa, missä oon sisällä käyny).

Täällä myös usein hanoissa säädellään erikseen lämmin ja kylmä vesi, joten tottumattomalle suihkussa käynti ekaa kertaa voi tuottaa hieman haasteita.

Tiskatessa ihmiset käyttää sieniä, eikä harjoja, ja kukaan ei koskaan mun nähden oo ainakaan astioita huuhdellut tiskauksen jälkeen, ne vaan kuivataan.

Talojen ulkonäköön ja puutarhaan ei kauheesti nähdä myöskään vaivaa, joten monilla alueilla on todella kirjavaa talorivistöä. (Myös arkkitehtuuri hiukan toisenlainen.)

Mulle henkilökohtasesti ruokailut on ollu todella suuri muutos. Suomessa oon siis tottunu syömää koulussa sen päivän pääaterian, eli lämpimän lounaan, minkä jälkeen loppupäivän pärjään pienellä napostelulla, sekä vähän suuremmalla välipalalla ja iltapalalla (leipää, teetä, hedelmä(ii)). Täällä kumminki kouluun tehty lounas on joku pikkunen salaatti tai yks voileipä, ja koulun jälkeen haukkaan sitten jotain lisäks. Pääruoka täällä joka perheessä on se päivällinen. Meijän perheessä se on aina suuri, paljon suurempi mihin oon tottunu(!!), ja seki on tosi myöhään. Täällä siis monesti päivällinen on joskus kaheksan aikoihin, eli raskain ateria päivästä syödään juuri ennen nukkumaan menoa (monissa muissa perheissä varmaa jossain 6-7 aikaa). Ruoka itsessään ei niin kauheasti eroa Suomen ruuasta, mutta täällä syödään paljon enemmän lihaa, kalaa ei niinkään, ja kaikki leipä on vaaleeta! Onneksi omassa perheessä sentään aterioilla on aika paljon vihanneksia, ja hiukan terveellisemmin yritetään syödä, mutta silti ruoka on välillä aika rasvasta.

Yritä tässä sitten pysyä ihmisten mitoissa vuoden aikana ku päivällistä ei pysty millään nukkuessa polttamaan, ja herkkujakin tekee joskus mieli. Sanokaa siis hoikalle Vilmalle tervemenoa, sillä en aijo täällä kyllä liikaa painoani miettiä!

Kumminkaan liikkumista en kokonaan oo lopettanu, vaan maanantaisin käyn vaihtarikavereitten kanssa Zumbassa, mikä on muuten todella hauskaa!, ja perjantaisin yritän pitää tennistaitojani yllä. Yritän vielä jossain vaiheessa saada jotain kaveria juoksulenkille mukaan, meinaan näitä mäkiä en kyllä yksin lähde haastamaan!

Olen todella pahoillani, etten ole vieläkään saanut aikaseksi mennä kuvia napsimaan lähiympäristöstä, enkä viittii perheestä tai talosta tänne kuvia laittaa, ku en tiiä mitä perhe asiasta olisi mieltä. Kumminkin lisäsin kuvan omasta pikkusesta huoneestani, missä oikeastaan vaan nukun ja säilytän tavarani.

My tiny room 

Kotona siis eniten aikaa vietän keittiössä tai olkkarissa. Kotona oon aika usein yksin, ku vanhemmat on töissä tai jossain muualla, minkä takia koneellakin tulee vietettyä vähän liikaa aikaa. Telkkaria en täällä kauheesti oo kattellu, mutta jotain ohjelmia kumminki. Perheen kanssa yleensä siis kokoonnutan yhteselle päivälliselle ja siinä sitten kerrotaan miten päivä on menny, mitä suunnitelmia ehkä huomiselle ja yleistä jutustelua. Joskus myös jään koulun jälkeen kaupungille, mutten nyt niin kovin usein, kun sinne on niin helppo kotoakin kävellä (n. 30min).

Eipä mulla arki kyllä täällä kovin kummosta oo, eli ihan tavallista elämää täällä elän, vaikka viikonlopuista kaikkea kivaa oonki kertonu!

Ihmiset muuten täällä on paljon hymyileväisempiä ku Suomessa! Koulussa parina ekana viikkona oltiin kauhee huolissaa, että onko mulla kauhee koti-ikävä ja oonko surullinen, kun en niin kauheasti hymyile, mutta omasta mielestäni käytös ei Suomen oloihin poikennu ollenkaa. Muistakaa te siis muut Ausseihin lähtevät vaihtarit hymyillä koko ajan, jopa matikkaa tehdessä! :D

En viittii tätä enää kauheesti pidemmäki kirjottaa, joten loppuun vielä jotain pikku eroista, jotka on ottanu silmää;

• kuu on vaakatasossa
• autot ajaa väärää puolta
• täällä on pyöräkaistat myös moottoriteiden varrella
• ruokakaupoissa tavarat pakataan valmiiksi, poikkeus itsepalvelukassoilla
• kaupat arkisin kiinni jo klo17.30, poikkeuksena torstai, jolloin klo21.00 (ei koske ruokakauppoja)
• banaanit hirmu kalliita (voi olla yli $20/kg)
• melkeen jokainen omistaa joko iPhonen, iPod Touchin tai Ipadin, jokaiselta nuorella ainakin iPod
• ihmiset juo paljon mehua tai vettä, ei maitoa
• paljon halailua (myös miehet) ja poskisuukkoja
• monet nuoret koulun ohella töissä

Tossa oli siis jotain mun arjesta, ja tosiaan vastaan kyllä kysymyksiin, jos jotain jäi uupumaan. :)

-Vilma

Fathers day

Jotkut tykkää viikonloppuisin vaan olla ja nukkua, mä taas oon täällä aina menossa. En tiiä koska viimeeks oon nukkunu yli 9 tuntia yössä, mutta en ainakaan hetkeen. 

Lauantaina suuntasin taas Sydneyhin, tällä kertaa Mon, Calypson ja Andrwen (Mon host dad) kanssa. Andrew oli lupautunu viemää meijät kattoo AFL:ää (aussi fudista) ja muutenki esitellä vähän kaupunkia. Peli alko vasta neljältä iltapäivällä, mutta kotoa lähettiin jo kymmeneltä aamulla. Sydneyssä oltiin puolen päivän aikoihin. Calypso ei ollu aikasemmin käynykkää Sydneyssä, joten kierreltii keskustan tärkeimpien rakennusten luona, minkä jälkee jatkettii matkaa Darling Harbouriin. Lounaaksi ostettiin pienestä sushipaikasta sushit mukaan, jotka sitten syötiin kaupungilla jonkun rakennuksen portailla. Ite valitsin Rainbow Rolls, ja tää valinta osottautus todella hyväksi; parhaat sushit, joita oon koskaan syöny! Pakko yrittää joskus kotona tehä samoi.

 Sydneyn keskustaa

 Darling Harbour

Koska meillä oli runsaasti aikaa pelin alkuun, Andrew halus näyttää meille Darling harbourissa sijaitsevan akvaarion. Se on rakennettu siis osaks veden alle, joten siellä pääsee kulkee vedenalasii putkii pitkin haitten ja muitten fisujen uidessa vieressä ja yläpuolella. Merieläimiä siellä oli pitkäkaulasesta kilpikonnasta hohtavii kaloihin ja haihin, joten oli kyllä todella hyvä kokemus. Kaikkien akvaarioiden joukosta Mo löysi kateissa olleen Nemon, ja mä akvaarioiden välistä pari suomalaista!

Vielä kerettiin käydä yks ostoskeskuskin katsastamassa ja kävelemässä rannassa, minkä jälkee lähettiin taksilla areenalle päin.

 Monet sanoo, että hai hyökkäykset on todella harvinaisia ja plaaplaa. parin viikon sisällä kumminki mun korviin on kantautunu 4 haihyökkäystä ympäri maailmaa, yksi jopa Australiasta.. Toivotaan että mulla on parempi onni ku niilla parilla harvalla!

Aquarium 

Tää peli, missä lauantaina olin, oli siis sittenki aivan eri laji ku perjantainen. Jos rehellisiä ollaan, tykkään AFLtä enemmän ku Rugby Leaguesta, ja säännötki oli paljon yksinkerasemmat; melkee jalkapalloa ilman sääntöjä, niinku monet väittää. Peli oli paljon nopeempaa ku perjantainen ja muutenki iski paremmin.Tunnelma oli kans mikä mahtavin ku meijän neljän lisäks paikalla oli yli 27,000 muuta punavalkosta plus pari punasininen katsomossa. Meteliäki syntys sen mukaa. Sydney Swans vs. Brisbain Lions päättys loppujen lopuks punavalkosen kotijoukkueen hyväksi. Kunnon aussiviihteen hyväks tarjosin vielä koko porukalle kunnon aussi meat piet (oli muuten mulle ainakin ensimmäinen, mutta eipä kauheesti suomen lihapiirakoista eronnut).

aussifudista

Sunnuntaina, isänpäivän aamuna, herätyskello piippas ilosesti jo ennen kaheksaa. Tarkotuksena oli siis heti yhekän jälkee lähtee ajaa rannikolle päin host isän tyttären perheen luokse lounaalle. Autossa istuttiin reilut kaks ja puol tuntia, ja perillä oltiin parin ysähdyksen jälkee joskus puolen päivän aikoihin. Tällä host isän tyttärellä ja sen miehellä on nyt 6vk vanha poikavauva, joka oli kyllä niin sulonen! Hän niin sulosesti hymyn tapasta yritti ku mun syliin pääsi, että vähemmästäki sydän sulaa. Tuitui, vauvat on kyllä niin sulosia! 

Lounas syötiin tosi hyvässä rantaravintolassa Batemans Bayssa. Juhla-aterian kunniaks jokanen sai tilata alkujuomat, alkuruuat, pääruan, jälkiruuan ja jotain muita juotavia jos halus, mutta ite tyytysin ihan pääruokaan ja juomiin. Söin siis tosi täyttävän ja hyvän kalaleivän. Sain myös maistaa elämäni ekaa kertaa ostereita host mumilta! Niitä oli kolmee erilaista; yks ihan naturelli, yks thai tyyliin ja yks dead Patricin (pekonin) kanssa. Kaikki sanos etten voi ottaa heti ensimmäisenä sitä naturellii, koska siitä en kumminkaa tulis tykkäämään, joten maistoin sitä thai tyyppistä, mutta ku siitä tykkäsin maistoin myös noita toisia. Eipä se naturellikaan ollenkaa pahaa ole, melkeempä jopa tykkäsin siitä! Host dadilta sain sitten vielä jälkkäriksi palan banana cakesta. Arvatkaa vaa pystyinkö sitten koko loppu päivänä enää mitään syömään!? -Empä juuri. 

Lounas 

Kun sitten takasin päin lähettiin ajamaan hyvän lounaan ja paljon jutustelun jälkeen, kello oli jo yli viiden. Host dad halus näyttää mulle takastulomatkalla kenguruita, joten ajettiin Pebbly Beachille niitä kattomaan. Ite se ranta oli aivan ihana valeinee hiekkoineen ja upeineen kallioineen, ja mun iloks paikalla oli jopa reilu kymmenen villiä kengurua! Vaikka varovaisesti niitten luo menin, ne vaan söi tyytyväisenä siinä ruohoa, ja loppujen lopuks uskaltautus tulee jopa luokse ku siihen viereen kyykistyin. Yks vauvakengu tuli ihan luoksekki rapsutettavaks. Kyllä oli mahtava päätös isänpäivälle! Takasin päin ajettaessa niitä villejä kenguruita näky sitten vielä paljon enemmän pelloilla ja mettässä istuskelemassa. Huvittavaa ku täällä teitten reunoilla varotetaan kenguruista ja vompateista, kun kotosuomessa on tottunu vaa hirvimerkkeihin.. 

Pebbly Beach 

Hupsista.. :D

Nyt kuus viikkoa Australiassa vietettyä aikaa takana, ja monta, monta uutta mahtavaa kokemusta rikkaampana! En hetkeäkää oo siis katunu päätöstä lähteä vaihtoon, ja toivottavasti en tuukkaa katumaan. Innolla jään odottamaan tulevia 44 viikkoa!

Joka viikko näkee ja kokee niin paljon uutta, mitä aikasemmin ei oo osannu ees ajatella ja tuntuu, ettei ees kauas tarttee matkustaa, ku taas on jo ihan erilaisessa paikassa. Tää maa on vaa pakko ite kokea; kengurut, rannat, surffaus, TimTamit, luonto, kulttuuri, kieli..!

I ♥ AUS!

-Vilma

Something different

Ihmiset, jotka mun kaa on tän viikon aikana puhunu, on jo varmaa kuullukki, että tä kouluviikko oli hiukkasen poikkeava muista, niinku on kyllä tulevakin. Tämän viikon keskiviikkona meijän koulun 11 luokkalaiset alotti kahen viikon koeurakkansa ja mä alotin opiskelun junior luokkien kanssa, kun kokeihin en osallistu. Oon nyt siis viettäny mukavat kolme päivää year 7,8 ja 9 kanssa (eniten year 7). Luokassa auttelen opettajia tai teen samoja tehtäviä tyttöjen kanssa. Keskiviikkona tein ensmäitteeks seiskojen tavauskokeen tyttöjen kanssa.. :D Joku ehkä nyt ihmettelee, miks oon pikkusten kanssa, miks en vaikka year 10 tai 12:ssa, missä olis mun ikäsii tyttöjä!? No, sitä itekki oon miettiny, mutta asiaan en voinu vaikuttaa ja näillä nytten mennään. Onneks mulla on kans kivoja aineita, kuten kässä ja tekninen työ, missä ite pääsee enemmän ite tekemään ja onhan tytötki tosi mukavia. Recessillä ja lunchilla on vaa kovin yksinäistä ku kaikki kaverit on kotona tai tekemässä koetta. Tätähän tä vaihtovuosi vaatii; sopeutumista uusiin tilanteisiin.


Eilen olin todella reipas ja leiposin pari uunillista cupcakeja. Vaikka herkullisilta näyttikin, ite en maistanu ollenkaa, vaa koko satsi  meni aamulla myyntii Interact klubin (koulun Rotary toiminnan alla oleva kerho, joka kerää rahaa erilaisii hyväntekeväisyys kohteisii) hyväks. Vaikken ite siis laadusta osaa sano, tultiin ainakin niitä kakkuja kehumaan ja sain aamun aikana kerättyä huimat $78,20 Afrikan köyhille lapsille! Olen ylpeä itsestäni. 

Tänään mulla oli sitten viimeinkin esiteltävä itteni ja Suomea mun Rotary klubille. Kyllä huomas, ettei kyseessä ollu enää ensimmäinen tai toinen puhe, jonka täällä Ausseissa oon pitäny, meinaa enää en osannu jännittää yhtää, ja muutenki meni paremmin ku aikasemmat. Voi näistä kaikista esiintymisistä sittenki olla jotain hyötyä mullekki. :)


Surfaamaan pääsin tänään kolmatta kertaa. Aallot ei ollu tänään ihan niin pahoja ku viime kerralla, ja nyt jo pääsen laudan päälle ihan omin voimin, ja pysyn ihan pystyssäkin! Ehkei musta siltikään mitään surffaria tuu, mutta tuskin enää sentää maailman huonoin surffari enää oo. Kehitystä on siis tapahtunut! :)
Monet ihmiset on kans sanonu, et mun puhe on parantunu huimasti parin kolmen viikon aikana, mutta ite siitä en oo niin varma. Huomaan kyllä että nyt jo ymmärrän melkeempä kaiken mitä puhutaan, mutta tietenkin on vielä paljon sanoja, joita en ymmärrä.


Tänään olin myös elämäni ensimmäisessä footie (Rugby league) pelissä kattomassa. Säännöt ei ihan kaikki mulle vielä auennu, mutta ihan mielelläni mä sitä kattosin. Välillä koko peli pyöri aivan toisessa päässä, enkä tienny missä mentii, mutta pääasia oli, että Wollongongin joukkue, Dragonit, voitti ja mulla oli hauskaa! :) Ehkä sitten seuraavalla kerralla, eli jo huomenna, ymmärrän säännöistäkin jo hiukan enemmän. Go dragons! 

eka try drakoneille

Huomenna siis suuntaan taas Sydneyhin ja sunnuntaina mennään rannikolle isänpäivälounaalle. Että mä tykkään näistä viikonlopuista! 




-Vilma