vähän viime viikkoa

Heissan! Kolmen aamun verran oon jo heränny uudesta sängystä ja yrittäny päästä uuden perheen rutiineihin mukaan. Kaikki matkalaukutkin tuli tossa edellis päivänä viimeinkin purettua ja sain raivattua vaatekaapistakin vähän lisätilaa vaatteilleni. Ekan päivän jälkeen edelliseen perheeseen kaipu oli kovaa, mutta koitan ajatella vaa positiivisesti ja olla avoimin mielin loppuun saakka. Tähän on osa Rotary vaihtarin elämää.

Viimeviikolla saatiin viimeinkin meijän koulukuvat takasin, jotka otettiin jo ekalla viikolla kesälomien jälkeen. En tainnukkaa siitä sillon kertoa, mutta meijän koulussa ainakin noi kuvaukset oli hiukan eri luokkaa mitä Suomessa on tottunu ja ulkonäkösäännötki oli tiukentunu entisestään. Täällä ei siis auta, että kattoo kameraan ja hymyilee kauniisti, vaan tutor group -kuvaa varten piti olla kengätki kiillotettuina, hameet ja sukat samassa linjassa muitten kanssa ja vielä kädetkin piti olla juuri oikeessa asennossa.

Myös meijän viiden kuukauden odottaminen yr 12 takkien kanssa viimenkin päättys, ku nekin saapus viime torstaina. 

Viime viikon aikana tuli torstaina, perjantaina ja lauantaina mentyä ulos. Torstaina meillä oli viime perheen host äidin kanssa tyttöjen pastailta ulkona. Perjantaina iltana mentiin kavereitten kanssa ulos yhteen hyvään thaimaalaiseen, minkä jälkeen käveltiin vaa kaupungilla ja lopetettiin ilta vohveleihin ja chai latteen (miksei Suomessa oo chaita?!). Lauantaina vietettiin mun vimppaa iltaa entisen host perheen kanssa Sydneyssä. Meille oltiin varattu pöytä Four Season Hotellilta, mikä tosiaan omaan rahatilanteeseen nähden hiukan liian hieno.. Ruoka ainakin oli tosi hyvää, niinku palvelukin, eikä puitteissakaan ollu mitään valittamista. 'Shampanja makuun' hyvin käypä illallinen. :D Tämän jälkeen mentiin kattomaan Sydney Dance Company:n uusin tuotanto, mikä oli aivan mahtava! Illan kruunas kävely Harbour Bridgen alta Rockseilla, Sydneyn yövalojen loistaessa! What a perfect night. ♥

Sunnuntaina oli sitten aika pakata kaikki kuluneen kahdeksan kuukauden kamat laukkuihin ja vaihtaa perhettä. Pakkaamisessa mulla tosiaan olikin hiukan ongelmia, kun ei kaikki vaatteetkaa mahtunu yhteen isoon matkalaukkuun. Tosiaan oon onnistunu jotenkin keräämään 44kg vaatteita ja muita tavaroita sitten heinäkuun, joten ens heinäkuussa on luvassa paljon stressiä ja hiukan ongelmia! Jos joku tietää jotain halvoista postitus tavoista (Australiasta Suomeen), ottaisin näitä ideoita mielelläni vastaan! Host isän vanhemmat tuli vielä sanomaan heipat iltapäivä teelle, minkä jälkeen raahattiin kaikki laukut autoon ja koko host perhe tuli saattamaan mut uuteen perheeseen. Sunnuntai oli ehdottomasti hankalin päivä koko vaihtovuoteni aikana, mutta onneksi tiiän, ettei se ollu viiminen kerta ku nähään. :) Illalla puhuttiin vielä uuden perheen kanssa Skypella Suomeen, missä toisessa päässä äiti yritti pitkästä aikaa enkun puhetaitojaan. Ehkä oudoin skypekeskustelu ikinä.. :D

Koulua jäljellä enää viikko, minkä jälkeen neljän viikon loma - Odotan! Sateiltakin ollaan nyt säästytty aika hyvin, mitä nyt tänään sato taas ekaa kertaa pitkästä aikaa.

Lopussa kuvia viikonlopusta.

I'm so sorry about these pictures! I don't know what happened with them but they all were ok in my computer, but now they are not..

-Vilma

muutto

Moikka! Joudun talla kertaa pahoittelemaan hyvin pikaista postausta, silla oon nyt host aitin koneella ja huomiseks olis taas kaks alottamatonta palautusta tehtavana. Aattelin vaa ilmottaa ja kertoa, etta nyt on se viiminenkin muutto takana ja melkeen kaikki tavarat saatu jo purettua kaappeihin seuraks kolmeks ja puoleks kuukaudeks. Host perhetta vaihdoin eilen kuuden aikoihin, iltapaiva teen jalkeen, kun mun laukut (joita oli monta) raahattiin yhessa autoon ja entinen perhe ajo mut tanne uuteen perheeseen. Olin jo parin viimisen paivan aikana tsempata itteeni ja ajatella, etten sais olla surullinen, vaan mun pitais olla ilonen ja onnellinen siita miten sain reilun neljan kuukauden ajan asua niin ihanien ja myohemmin hyvin laheisiks muuttuneiden ihmisten kanssa, mutta kun sitten oli viimein niitten kiitoksien ja viimisten hyvastien aika, ei enaa omat neuvotkaa auttanu. Kieltamatta eilinen ilta oli aika vaikee, mut tasta pitaa rupee rakentamaan viimista kolmannesta niinkun kahta aikasempaakin.

Uuteen perheeseen kuuluu siis keski-ikaset aiti ja isa (lapset paljon vanhempia ja asuu Sydneyssa) ja Biggles niminen kultasen noutaja. Taa perhe vaikuttaa kylla todella mukavilta, mita nyt jotkut saannot muuttus edellisista poiketen aika paljon. Tietenkin nekin voi viela muuttua kun ajan kanssa on saanu enemman luottamusta hankittua. Nyt joudun myos jakamaan ekaa kertaa vaihtovuoteni aikana vessan ja suihkun, joten vanhoihin ruutiineihinkin on taas aika tottua takasin oman 'tilan' jalkeen, kun kotona Suomessa itteni lisaks on talla kertaa nelja tappelemassa niista vessavuoroista.. (meille on tulossa siis vaihtari Ausseista pariks kuukaudeks asumaan seuraavan kesan aikana) Kumminkin uskon, etta tuun viihtymaan taalla ihan hyvin, kunhan tasta alusta paastaan liikkeelle. :)

Viikonlopusta ja viime viikosta yritan kirjotella kuluvan viikon aikana ja kuviakin on toivottavasti tulossa jonkun verran. :)

-Vilma

Weekend

Viimeistä viikkoa viedään, sunnuntaina viiminen perheen muutto on sitten osa todellisuutta. Koulussa taas alko kokeet enkun esseellä, mutta siitä ei sitten enempää.. :D

Koko viimeviikko oli tosi kaunis ja aurinkoinen, että itekkin ihan yllätyin. Sadepäiviä ei tainnu olla ku vaa pari. Hassua että täällä puolella Australiaa tulvii ja Länsi-rannikolla on kärsitty kuivuudesta koko kesän ajan. Ite en oo kumminkaa vielä kovin pahoihin vesimassoihin törmänny.

Viikonloppu meni tällä kertaa tosi mukavasti kun joka illalle oli jotain ohjelmaa. Perjantai iltapäivällä menin kaverin luokse koulun jälkeen mistä me jatkettiin vaatteitten vaihdon jälkeen Syndyehin. Ohjelmassa oli pizza illallinen, jonka jälkeen vuorossa Judith Lucyn komiikkaa. Kieltämättä aika hyvä, vaikka eihän noita kaikkia ihmisiä ollu ees kuullukkaa, joista hän meille kertos. Oli muuten ensimmäinen komiikka teatteri juttu missä oon ollu. :)

Lauantaina menin kaverin synttäreihin. Paikalla ei ollu kauheesti omasta kaveripiiristä kavereita, mutta sili ilta meni tosi hyvin jutellen muitten puolituttujen kanssa. Myös ilmakiekkopöytä oli kovassa käytössä ja meijän onneks säätki suosis, vaikkei helle lukemille päästykkää.

Sunnuntai-iltana meillä oli perheillallinen ulkona. Mentiin tohon läheseen tosi hyvään ravintolaan illaks. Mulle esitettiin mitä tyhmimpiä kysymyksiä viimisen 8kk ajalta, kuten 'What has been the nerdiest thing you have seen by the nerdiest nerd?!' :D Toisaalta, tuskin toikaa oli mikää ihmeellisin kysymys mitä host isän suusta on kuullu.. love the dad humor. Ilta päättys todella mukavalla skypekeskustelulla Suomeen. :)

Niinku aikasemmin mainitsin, nyt oon jo tosiaan ollu poissa kotoa kokonaiset kahdeksan kuukautta! Ei kyllä siltä tunnu. Niin paljon olis vielä mitä haluis tehä ennen ku kotiin pääsen, joten toivottavasti kaikkeen löytyy aikaa (, ja sais luvan; esim nyt en pääsekkää  sinne Melbourneen koska musta 'vastaava henkilö' niin päätti.) Toivottavasti ennen heinäkuuta löytyis vielä toinen mahollisuus. Meinaa sinne hinku on todella kova!

Koulua jäljellä enää kaks ja puol viikkoa, sitten parin viikon lomille! Jeij!

-Vilma

Ps. Sori taas kuvattomasta postauksesta, oon ollu kameran käytön suhteen taas vähän laiska.

Countdown

Nyt on alkanu se aika vuodesta, millon melkeen joka kerralla kun avaan kalenterin, alan laskeskelemaan erilaisia päiviä ja viikkoja eteen päin. Yksi näistä on mun viiminen perheen muutto, joka tulee tapahtumaan alle kahden viikon päästä! Iteä koko ajatus alkaa jo kauhistuttaa, vaikka seuraava perhe vaikuttaaki todella mukavalta, mutta oon vaan tykänny nykysestä host perheestäni niin paljon. Tää neljä kuukautta tässä talossa on menny niin älyttömän nopeesti ja oon tuntenu olevani osa tätä perhettä heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Uskon silti, että tuun pitämään mun seuraavasta perheestä, ja vaikka muutto saattaakin olla aika raskas, eiköhän se siitä sitten iloksi muutu. :) Ja ton jälkeen on viellä kerran aika pakata matkalaukut täyteen tän vuoden aikana, mutta sillon suuntana tulee olemaan koti. (HUI!) Tän bloginki countdown laskurin numerot valuu päivä päivältä ja tänään onki enää tasan kolmasosa (vajaa 4kk) vuodestä jäljellä!

Myös kokeet ja palautukset lähenee kovaa vauhtia. Ensimmäinen koe taitaakin olla jo ens maanantaina ja siitä sitten ne jatkuu parin viikon verran. Itellä siis luvassa palautus kaikista aineista, kuvista lukuun ottamatta. Yks opettajista tuli mulle eilen juttelemaan ennen koulun alkua ja kerto että musta pidetään siellä koulussa kovasti, olenhan vielä ollut niin ahkerakin.. Kiva kuulla. Kumpa toi hyvä todistus vaa auttais jotain Suomessakin.

Sori muuten etten oo niin kauheen usein kerenny tätä blogia päivittämään. Lohdutukseks voin sanoa, että sentää teijät oon laittanu aina etuisijalle itteäni nähden, meinaa henkilökohtanen päiväkirja on vielä lomaviikoilla vaikka parin edellisen päivän aikana oonki yrittäny noita vanhoja juttuja kovin kuroa (kaks päivää, 9sivua). Yrittäkää olla siis ymmärtäväisiä. :D

Ilmat on ollu taas pitkästä aikaa melko kesäset. Asteita on ollu yli 25 ja aurinko on suosinu meitä viime perjantai iltapäivästä lähtien. Toivottavasti ei nyt ihan vielä menis pois! Ja minä ku luulin ettei ollenkaa kesäisiä päiviä tänne päin tänä vuonna saataiskaa.

Viime viikon perjantaina mulla oli taas Piiiitkästä aikaa koulun liikuntaa (viimeeksi ennen kesälomia). Olin päättäny vaihtaa surffauksen tällä jaksolla seinäkiipeilyyn, ja tietenkin kun kaikki oli taas uutta ja asutralialaisten 'logiikka' hiukan vierasta, onnistusin löytämään itteni loppujen lopuks tenniskentiltä.. :D Tapasin mun ryhmän siis ruokailun jälkeen ensimmäistä kertaa, ja kun kaikki oli mulle ihan vieraita enkä niin naamojakaan painanu mieleen, niin tietenkin sitten seurasin sokeena jotain väärää tyttöä ja päädyin väärään bussiin. Mulle oltiin kyllä kerrottu, että oma bussi on bussi numero 1, mutta kun niissä kummissakaan busseissa ei ollu missään mitään numeroa esillä, päätin fiksuna suomalaistyttönä käyttää maalaisjärkenäni (, kysymisen sijaan) ja kiivetä ensimmäiseen bussiin, joka oli toisen bussin edessä! Jep, tietenkin se bussi numero 1 oli sitten se bussi sen 'numero 2' takapuolella. Seuraavalla kerralla kun sitten kysyn onks toi ensimmäinen bussi, bussi numero 1, mua varmaan pidetään ihan tyhmänä, mutta laitampahan kaiken taas vaihtaruuden piikkiin. Ja ainakin pääsin taas pelaamaan tennistä pitkästä aikaa tyhmän virheeni(kö?!) takia! :)

Viime viikonloppua vietin pitkästä aikaa yhden koulukaverin kanssa. Lauantaina päätettiin mennä tsekkaamaan Jazz ja Blues festivaalit läheisestä kaupungista, mitkä osottautus aika tylsiks, joten sit lähdettiin ajamaan kaverille päin. Illalla mentiin kaverin perheen kanssa pizzalle, minkä jälkeen käytiin vielä kaverin kanssa kahdestaan kattomassa uus leffa, Project X. Oli muuten pienin elokuvateatteri, missä ikinä oon ollu, ehkä kahen medium kokosen luokkahuoneen kokonen! Ei kyllä yleisöäkään ollu paljon, joten ei se mitään. Yöksi jäin kaverin luokse.

Sunnuntaina host äiti tuli hakee mua jo aika aikaseen kun molemmilla oli aika paljon kouluhommia tehtävänä, mutta kyllä hyvin löysin kaikkea muuta tekemistä kotoota, että sain kouluhommat siirrettyä vielä hiukan kauemmaksi. Yksi hyvä syy esseen kirjottamisen luistamiseen oli omenapiirakan leipominen, mikä osottautuski oikeen menestykseksi. Meillä oli siis illalla vielä host isän vanhemmat kylässä ja täällä kaikki vaan puhus 'suomalaisesta omenapiirakasta'! :D

Tajusin muuten vasta pari viikkoa sitten, kuinka paljon helpompaa on säilyttää monta tuhatta vaihtarikuvaa omissa pienissä kansioissa suurien 1500:n kuvan kansioitten sijaan. Nyt kaikki kuvat löytyy niin paljon helpommin ja konekkin toimii hiukan entistä nopeemmin! Sori ettei niitä kuvia nyt vaa tähän postaukseen löytyny ollenkaa.

-Vilma

Blue Mountains

Kyllähän se koulu taas lähti viimein käyntiin, vaikka alkuviikosta on ollukkin niin kovin vaikeeta sinne herätä. Takana kaks viiden päivän 'viikonloppua' putkeen, joitten välissä yks kunnon koulupäivä, joten ymmärrettävästi eilen ainakin rutiini oli vielä hiukan hukassa. Älkää nyt kumminkaa aatelko, että noi päivät lintsaamalla oon hankkinu, meinaa mulla on kyllä jokaseen päivään ihan hyvä syy. 

Edellis perjantaina jäin siis vielä puoli toipilaana kotisohvalle makaamaan ja jatkamaan Skinssin neljättä tuotantokautta, kun olo oli vielä aika flunssanen. Toisaalta oli ihan hyvä vaa kerätä voimia viikonloppua varten, kun koulussa olis ollu vielä liikuntaakin iltapäivällä. Oma liikuntasuoritus sille päivälle hoitus sohvan ja jääkaapin välillä.

Seuraavana aamuna herätyskello soi tavallista aikasemmin, kun Rotarit oli järjestäny meille vaihtareille taas jotain kivaa tekemistä. Tällä kertaa mentiin meijän piirin vaihtareitten kanssa Blue Mountainsille kahden päivän retkelle, mihin kuulus mm. 6km Grand Canyon walk, The Three Sistersien tapaaminen ja kokkailua. Säät ei meitä hirveesti taaskaan suosinu, mutta ainakin oli taas hyvää seuraa. Nuo maisemat Blue Mountinseilla on muuten aivan Mahtavat! Jos Sydneyihin jossain vaiheessa päätytte, uhratkaa ainakin yks päivä ja ajakaa Blue Mountainseille (n.2h) kattomaan noita paikkoja. Itellä ainakin noi on yksien ensimmäisten paikkojen joukossa, minne oman perheeni veisin kattomaan, eikä sellasia maisemia ainakaan Suomesta löydä.

       

Maanantaina koulu jäi sitten väliin miejän DT ryhmän luokkaretken takia. Siellä oli näyttely viime vuoden parhaimpien Design Technologyn opiskelijoiden lopputöistä ja luento aiheeseen liittyen. Tä ei kumminkaa kestäny kovin kauaa, joten noitten pakollisten juttujen jälkeen kaverit vei mut Wiggels näyttelyyn pelaamaan hedelmäsalaatti peliä ja taittelemaan paperikukkasia. (Onks meillä ees sitä ohjelmaa Suomessa?) 'Wake up Jeff!' :D

Tiistaisen koulupäivän jälkeen, keskiviikkona, meillä oli vuorossa Yr 12:ta kahden yön retreat leiri. Meijät oltiin jaettu sukunimien mukaan kolmeen eri leiriin eri puolille NSW, meijän Blue Mountainseilla, kristillisessä leirikeskuksessa. Ton kolmen päivän ajan meijät jaettiin osaks aikaa vielä pienempiin ryhmiin, missä keskusteltii elämää suuremmista asioista, niinku ihan kavereista, perheestä ja naiseudesta, ja isommassa ryhmässä tehtiin jotain muita juttuja, kun makaroni naamiot, kynttilät jne. Kaiken kaikkiaan mukava leiri, missä pääsi tutustumaan joihinkin tyttöihin paljon paremmin omien luokkien ulkopuolelta.  :) Osalla tytöistä oli kumminki hankalaa kun koko paikalla ei ollu yhtää puhelinyhteyksiä ja vessat, sekä suihkut oli kaikkien jaettavissa, ruoka sentää oli hyvää, ja sitä oli paljon!

Lauantaina vuorossa oli koulukaverin synttärit, joita vietettiin keskellä puskaa laserpyssyjen kanssa. Vettä sato kaatamalla ja päälle puettavista maastohaalareista huolimatta vaatteet kastu ihan kokonaan, mutta silti se kolme tuntia meni todella nopeesti sotiessa. Kaikki tykkäs siitä niin paljon, että seuraavaks vuorossa on paint ball sota, kun seuraavat synttärit on tiedossa. 

Lauantai illalla menin sitten vaihtarikaverin luokse yöksi ja vuorossa oli kaks romanttista hömppäleffaa ja syvällisiä keskusteluja. Sunnuntaina päivä meni sisällä sateen takia, tuloksena todella herkullinen banaani kakku.

Edelleen ilmat on ollu siis todella kosteat, eikä kesäpäiviä taida olla enää tulossakaan. Jonkun tiedon mukaan tänä kesänä on satanu enemmän kun melkee sataan vuoteen, mutta empä tosta ite osaa mitään sanoa. 

Koulua vielä puoltoista kuukautta, minkä jälkeen meillä alkaa kaikkien odottama Safari (kolmen viikon matka ympäri Itä-Australiaa muitten vaihtareitten kanssa). Ennen sitä olis viel  tarkotus mennä jonnekki etelärannikolle johonki klassisen musiikin festivaaleille seuraavan host perheen kanssa ja Melbourneen tän perheen kanssa. Innolla odotellen siis lomia!

-Vilma

 Ps.  Sain kaverilta tänään todella tyylikkään pinssin (kuvassa alhaalla,).. Yritä täällä vakuuttaa ihmisille, ettei Aku Ankalla oo Suomessa housuja jalassa, jos Libra paketti väittää jotain muuta. ODD SPOTS, love them. :D ♥ (enää ei tarttee ees kysyä mistä kaikki nä tietää mitä tyhmimpiä nappulatietoja täältä ja muualta..)

Pps. Kuvat pitäis saada isommaksi niitä klikkaamalla, jos joku ei oo sitä vielä tajunnu. :)