101 days of reality

Niin vaa elämä jatkuu vaihtovuoden jälkeenki, vaikka alkuun tuntuu että kaikki jää sinne kohdemaahan; niin sydän, mieli kuin puolet kaikkein läheisimmistä ihmisistäkin. En sitä käy kieltämään, ettenkö Ausseihin kaipaa vieläkin päivittäin, mutta ei se huono täälläkään päin ole. Arki on sujunu ihan normaaliin tapaan, kouluunkin kun taas on päässy mukavasti mukaan.

Tosiaan nyt jo 101 päivää todellisuutta takana, uusien eläessä omaa unelmaansa. Itellä on jo monia uusia suunnitelmia, vain rahoitusta odotellen. :D Sillä välin pyrin vaan keskittymään koulunkäyntiin, että joskus senki sais loppuun!

Yks parhaista kavereista on tulossa moikkaamaan mua jo tän vuoden puolella. Can't wait to see her again!

Mutta haluun vaan tosiaan kiittää teitä kaikkia lukijoita, jotka ootte jaksanu seurata mun menoa reilun vuoden aikana. On ollu mahtavaa nähä, että tätä blogia luetaankin, vaikka tosi laiska tän suhteen oon ollukki.. 

Nyt valmiina uusiin seikkailuihin,

Vilma

Home sweet home

Niimpä se on viimein aika todeta, että nyt se on ohi! Vaikka vieläkin lattialla lojuu kasa vaatteita matkalaukuista ja pöydän pinnasta ei näy edes kuutiosenttimetriä rojujen ja monien kuvien alta, taitaa silti olla vaihtovuosi tämän tytön ohalta jo selvästi ohi. Huomenna tosiaan siitä tulee jo tasan kaksi viikkoa siitä kun tulin takasin kotiin 51 ulkomailla oleskellun viikon jälkeen, keskellä yötä kaverin perheen ja kuohareitten odottaessa yllätyksenä kotona! Takana yli 40 tuntia matkustamista, kuuluen kolme lentoa, kaksi pitkää vaihtoa, vain hiukan unta ja monta ylipainavaa kassia raahattavana kuumissa vaatteissa. Sentään seura oli hyvää ja kotiin päästiin turvallisesti, vaikkakin kovin paljon myöhässä!

Sori, etten oo taas pitkään aikaan kirjottanu, mutta niin kun varmaan tajuutte, viimiset pari viikkoo on ollu aika kiireisiä. Tässä hiukan päivitystä, miten mun matka kotiin meni ja päälimmäiset fiilikset vuoden jälkeen.

Tosiaan sillon kaksi viikkoa sitten lauantaina mulla oli jäähyväis illallinen monen koulukaverin kanssa seuraten seuraavana aamuna viimeinen iso aamupala parin kaverin, host perheitten ja muitten tärkeitten ihmisten kanssa, ennen kuin kaikki matkalaukut kannettiin autoon ja matka lentokentälle alkoi. Vielä tona sunnuntai aamunakin, 8. heinäkuuta, olin todella rauhallinen, oikeen yllättävän rauhallinen, kunnes tuli aika sanoa hyvästit ja toivoa, ettei nuo hetket ollu viimeiset, jotka heijän kanssa tulen olemaan. Lentokentälle päästyä olin hermostuneempi kuin koskaan ennen! Sydän hakkasi hullun lailla ja olo oli tosi huono. Paikalla oli myös pari mun läheisimpiä ystäviä ja kaks viimistä host perhettä, sekä mun district counsellor. Ei ole helppoa sanoa 'nähdään' ja halata läheisimpiä ystäviä tietämättä, toteutuuko noi sanat sittenkäään. Onneksi en lentänyt yksin, vaan seuranai oli kaks muuta Suomi-vaihtaria.

Lennot meni yleisesti ottaen hyvin. Alkuun jännitin tosi paljon mun matkalaukkujen takia, jotka tosiaan oli reilun verran ylipainoisia, mutta ihmeen tuurilla lentokentän vaaka näytti aika paljon alakanttiin ja kaks suurta matkalaukkua lensi vaivattomasti Helsinkiin saakka, niistä enää stressaamatta. Toinen juttu olikin sitten mun käsimatkatavarat, mitä niitäkin oli lievästi sanottuna hiukan liikaa; Country Road -kangaskassi, täyteen ahdattu läppärikassi ja iso käsilaukku ja pinssejä täynnä oleva Rotary blazeri. Stressaamisesta huolimatta kaikki meni hyvin, eikä turvatarkastuksissakaan ilmennyt ongelmia, vaikka kuljin pari kiloa 'aseita' ylläni. :) 

Ekat kaks lentoa oli hyviä, eikä ongelmia tullut missään määrin. Singapore Airlinesilla, jolla lennettiin ekaks Sydneystä Singaporeen ja sieltä jatkettiin Frankfurttiin, ruoka oli hyvää ja viihdettä löytys, eikä aika päässyt kovin pitkäksi sarjoja katsellessa ja erilaisia pelejä pelaessa, silloin kuin matkaseurasta ei ollut puhekavereiksi. Ensimmäiset ongelmat tulikin sitten vasta Euroopassa, kun Frankfurtin lentokentällä saadaan kuulla uutiset Finnairin koneen teknisistä ongelmista ja silloin vielä tietämättömästä myöhästymisajasta. Lopulta takana reilut kymmenen tuntia istumista pienen terminaalin lattialla, vuoron istuen, vuoron syöden ja istuen, ennen kuin viimein matka sai jatkua (5h myöhässä). Uupuneena, väsyneenä ja hikisenä, mutta turvalliseti päästiin  Helsinki-Vantaan lentokentälle, missä laukut vaan napattiin kärryihin mukaan ja päästiin näkemään vastassa olevat perheet.

Ekaks oli tosi outoa olla takasin Suomessa; kaikki oli niin oudon tuttua, ihan kun mikään ei olis muuttunu ollenkaan, mutta silti niin vierasta. Tuntus kun en olis poissa ollukkaan, vaan heränny just unesta, joka tuntus niin kovin aidolta. Perhe pikkuveljen huimaa muodonmuutosta ei ollu muuttunut sitten ollenkaan. Ihan samalla lailla juttua meni kun aina ennenkin. Näitten parin viikon aikana oon saanu taas kielen petrattua kuntoon, ja upotettua ajatuksen tästä Suomen kesästä viileine päivineen ja kaikkine sateineen. Töihin menin heti parin päivän jälkeen. Elämä siis rullaa ihan hyvin omalla painollaan eteen päin. 

Ekana päivänä mulle oltiin järjestetty pienimuotoinen lounas, jonne tuli jotain perhetuttui ja sukulaisia moikkaamaan. Illalla meillä oli rento tyttöjen ilta parin kaverin kanssa yhellä mökillä.

Vaikka ikävä Ausseihin on kova, enkä vieläkään ihan oo päässy takasin tähän eurooppalaiseen elämään, on se silti kiva olla taas kotona.

Nyt kun yks suurimmista unelmista on jo saavutettu ja takana, katseet suuntaa jo tulevaan ja uusiin unelmiin. 

Australia, take care! Hope see ya soon again!

-Vilma

Ps. luvassa on vielä ainakin yks postaus myöhemmin mun vuoden yhteenvedosta ja jälkifiiliksistä. Siiheks, näkemiin!

JaKiitosTosiPaljonTeilleKaikilleMunBloginLukijoille!

350-349=1

Jep, viimistä kokonaista päivää viedään! 

Olo on tosi outo; ihmeellisesti aika rauhallinen, mutta taas aina välillä iskee kauhee paniikki päälle! Monille ihmisille oon jo sanonu heipat, mut ainoostaa parit kyyneleet on vierähtäny poskille. Kyseessä kumminkin ihmisiä, jotka on ollu tosi läheisiä, mutta tiiän et nähdään pian uudestaan! Kumminkin iltasin on ollu tosi hankala saada unen päästä kiinni hyvästejä miettiessä ja niistä monet vielä edessä! Tänään siis viiminen illallinen kaikkien koulukavereitten kanssa ja huomenna itkukuoro lentokentällä..

Kiirettä on siis viimisellä viikolla pitäny, enkä valitettavasti kauheesti host perheen kanssa oo kerenny aikaa viettää. Viiminen illallinen yhdessä oli jo eilen, jollon mentiin libaniolaiseen (?) ravintolaan ekan ja vikan host perheen ja naapuriparin kanssa. Huomenna aamulla keräännytään vielä isolle aamiaiselle pancakesien, pekonin, munakkaan, hedelmien ja jugurtin, sekä hyvän seuran kera. Kauheen vaikeeta aatella, että enää yksi yö jäljellä! 

Muuten viikon aikana oon nähny kavereita mm. leffa illan yhteydessä. 

Tänään aamulla pari mun läheisintä kaveria oli järjestäny mulle 'Vilmyn vimpat seikkailut' -kierroksen, jolla mun piti löytää vihjeitä seuraavasta vihjeestä ympäri Wollongongia, mm. kaverin luota, tim tam -paketin kyljestä, koulun portilta ja keverin työpaikalta.

Pakkaamisen 'alotin' jo keskiviikkona, mutta eiliseen saakka ei ollu edistystä vielä tiedossakaan. Kumminkin kavereitten avustuksella saatiin kaapit ja sängyn alunen hiukan parempaan kuntoon ja matkalaukut täyteen. Tänään illalla, illallisen jälkeen on sitten vielä pakko selvitellä minne ylimääräset kilot laitetaan kun sallitut on jo käytetty.. Äiti, älä pelkää, kyl mä jotain huomiseksi keksin että koneeseen pääsen. :)

Viimiseksi vielä vuoden saldo; Mukaan lähtee kaksi matkalaukkua (yht. reilu 30kg), käsimatkalaukku (7kg), käsilaukku (painava!), läppärilaukku (täynnä) ja kameralaukku + Rotary bleiseri. Loput tavarat on matkalla kaatopaikalle, kavereitten kaappiin, kirpputorille tai kierrätykseen.

FINLAND, it's time to get ready, coz HERE I COME! 

-Vilma

Viimeistä viikkoa viedään!

Niimpä, niin se vaan on aika haikeesti todeta, että viiminen viikko Australiassa on lähtenyt käyntiin ja pian sitä taas seistään Suomen maan kamaralla reilun 50 viikon jälkeen. Vielä en oo kokonaan kerenny tajuumaan, että tosiaan ens viikolla oon jo Suomessa, ja koko vuosi on takana, jäljellä vaan ne kaikki hyvät muistot. Kateeksi käy noita uusia vaihtareita, jotka vasta innolla on oottamassa tulevia seikkailujaan.

Mun tyypilliseen tapaan, vielä ei oo mitään pakattuina, enkä enää tiiä saanko kaiken matkalaukkuihin mukaankaan, niin vaan sitä löytää joka päivä sängyn alta tai kaapin pohjalta jotain uutta, vaikken mitään nyt pitkään aikaan oo ostanukkaan! Kaipa ne paketit kerkee vimppana päivänä lähettämään jos tarve on..

Päätehtävänä tällä viikolla kumminkin pakkaamisen sijasta on nähdä kavereita niin paljon mahdollista, ja tossa homassa ainakin tähän saakka oon onnistunut ihan mukavasti, vaikkei siltikään vielä joka päivästä oo niitä lopullisia suunnitelmia selvillä.

Perjantaina meillä oli kaverin kanssa päiväreissu Sydneyhin, Newtowniin, missä en pahemmin ookkaan ollu, joten tuli nyt sekin paikka nähtyä. 

Lauantaina päivällä näin yhtä kaveria kaupungilla, minkä jälkeen toisella kaverilla oli synttärijuhlat minne menin. Teemana oli tällä kertaa taide, joka tuntus olevan kyllä todella hankala pukeutumisen suhteen; se kun vois olla melkeen mitä tahansa, mut silti ei vaatekaapista löydy mitään sopivaa. Lopulta päädyinkin sekottelemaan eri värisiä vaatteita ja lainaamaan host äitin sukkiksia ja koruja. Pisteenä iin päällä mun nopeesti väsäämä hiuskoriste. Kaveri taas maalannu naaman ja kädet kokonaan ihomaalilla.. Että rakastan noita teemajuhlia! Miks meil ei oo niitä Suomessa ollenkaan sitten kakkos luokan jälkeen?!

Ja eilen viimeinkin pääsin toteuttamaan yhden ison kohdan mun bucket listaltani: The Sydney Harbour Bridge Climb! Jos joku ei siitä vielä tiiä mitään, se on opastettu kävely The Sydney Harbour Bridgellä sinne huipulle ja takasin, mistä näkee Sydneytä niin pitkälle kun vaan silmä kantaa! Nettiosotteen löydätte täältä. Ilmat oli kylmää tuulta lukuun ottamatta todella hyvät ja yö-kiipeilyssä koko kaupunki näkys vaan valojen loisteessa. What an amazing experience! Ja mikä parasta, kaveri, jonka kanssa tänän tein, pelkää korkeita paikkoja todella, todella paljon, mutta makso sen $200 ja tuli ylös saakka mun kanssa vaan mun takia! Tota voi sanoa jo ystävyydeks(kö)?! :)

Tänään menin kaverin luokse pitkästä aikaa ja päätettiin mennä yrittämään mini golfia kaverin siskon ja hänen kaverin kanssa. Empä oo sitäkään tehny sitten miesmuistiin, mutta hyvinhän se sitten meni. Ja ainakin hauskaa oli! Mäkin vielä sain neljä (4) 'hole in one'a. :)

Huomenna päivällä nään taas yhden vaihtarikavereista ja illalla meen argentinialaiselle illalliselle toisen kaverin luokse. Nam! 

Kyllä tässä varmaan loppuviikosta jossain vaiheessa pitää alottaa noita kaapin sisältöjä purkaamaan matkalaukkuihin, kuhan ei vaa taas jäis viimiseen iltaan, niinkun vuosi sitten..

Tasan viikon päästä nähdään Helsinki-Vantaalla!

Hermostunut, kiireinen, onnellinen

-Vilma

Melbourne

Moikka taas! Enää kymmenen yötä jäljellä, hui! Se tarkottaa siis sitä, et nyt alkaa kaikkien hyvästien aika (vaikka monia on jo sanottukkin), ja ohjelmaa löytyy jokaselle viimiselle päivälle. Ensimmäiset vaihtarit lähti jo pari viikkoa sitten, nyt niitä menee sitten tasaseen tahtiin jokainen vuorollaan. Onneks tiiän, et joitain tuun vielä näkee monta kertaa takasin Euroopassa!

Vimpat koulupäivät menikin ihan tavallisissa merkeissä, hyvästien kera.. Jos rehellisiä ollaan, koulua en tuu ikävöimään, mutta niitä ihmisiä kyllä. Vaikken sitä heti olis uskonukkaa, kyllä se oli hiukan outoa pukea koulupuku päälle viimistä kertaa, kun tiesi ettei sitä enää Suomessakaan tulis tekemään uudestaan.

Perjantaina meijän aikanen herätys Rotary-aamupalalle vaihtus illalliseen, kun Rotary vuosi vaihtus, klubin presidentti ja muut tärkeet henkilöt sen mukana. Tavallisestihan me tavataan aina perjantai aamusin 7am aamupalan yhteydessä (joka on muuten hyvä!), mutta tän ison tapahtuman takia meillä olikin tosi hieno illallinen ison porukan kanssa, kaikki vaimot ja miehet ja kummin kaimat mukaan kutsuttuina. Myös viime vuoden vaihtari lensi takasin Australiaan viideks viikoks, joten hänetkin pääsin siinä tapaamaan. Lucky her! Pääsi tänne niin nopeesti vuoden jälkeen takasin.

Lauantaina oli taas host serkun synttärilounaan vuoro ja temmastelua pikkulasten kanssa. Autoin vanhimpaa (7v.) monimutkasen kuula systeemin rakentamisessa, mustahan löytyy ihan insinöörin ainesta! :D

Illalla vietettiin kaverin kanssa tyttöjen iltaa hyvän thai ruuan ja elokuvan parissa (Lumikki ja metsästäjä)

Ja niinkun otsikosta jo luittekin, sunnuntaina viimeinkin pääsin Melbourneen!! YEIY!

Hypättiin siis lentokoneeseen sunnuntaina puolen päivän aikoihin, ja Melbournessa oltiinkin jo reilun tunnin jälkeen. Sää täällä päässä oli todella upea, siellä vähän pilvisempi, but who cares! Takasin tultiin keskiviikkona, eli neljä päivää meni kävellen ympäri kaupungin eri osia, syöden hyvää ruokaa ja nähden erilaisia juttuja hyvässä seurassa. Vaikka Melbourne onkin tunnettu shoppailustaan, itelle en ostanu yhtään mitään! Host vanhemmille löysin hyvän CD-levyn katusoittajilta. :)

Ja kyllä oli käymisen arvonen paikka! Että rakastan niitä pieniä sivukatuja kaikkine grafiitteineen ja hyvine pikkukahviloineen, ja sitä tunnelmaa mikä siellä huokuu. Ihmisetkin on ihan erilaisia Melbournessa, kun Sydneyssä! Mut Sydney.. I love Sydney! Haha, kaikki on kysyny kummasta tykkään enemmän, mutta vastaus on aina sama: 'en tiiä.'

Toivon niin paljon, että sinne tulis pian kunnon kesäkelit, Melbourne oli jäätävä, eikä täälläkään paljoo lämpimämpää. Pohjat ollu kaks astetta plussan puolella! Hrr...

Wollongong ilmasta käsin.

St Kilda, Melbourne

Yarra river, Melbourne

Old Melbourne Gaol, miesten putkaosasto

Tänään ja huomenna taas Sydneyhin päin menossa, lauantaina vuorossa kaverin synttärit ja sunnuntaina kauan odotettu Bridge Climb!!! Getting excited! 

-Vilma

Talviterveisiä Wollongongista!

Kuka olis uskonu et 11 kuukautta menee niin nopeesti?! Sellasen ajan oon nyt kumminki ollu poissa kotoota, ilman omaa sänkyä, omaa perhettä, suomalaista kunnon ruisleipää, ilmasta kouluruokaa jne. Ja nyt enää vajaa kolme viikkoa aikaa, kunnes saan ton kaiken takasin. 

Koulua on jäljellä enää kaksi (2) päivää, minkä jälkeen pääsen nauttimaan kahden viikon lomista ennen hirmusta pakkaamista ja lopulta niitä surullisia hyvästejä, joitten takia oon jo parin yön aikana menettäny yöuniani. Ennen niitä kumminki on vielä aika iloita, sillä tänä sunnuntaina laukut kannetaan lentokoneeseen Melbournen reissua varten, ja sitten myöhemmin on vielä paljon aikaa hyvästellä Sydney ja Wollongongin pitkät vaaleet hiekkarannat. Suunnitelmia siis löytyy, siitä en vaan tiiä missä vaiheessa niitä kerkeen toteuttamaan.

Viime viikko meni ilosesti koulun musikaalin merkeissä, joka onnistuskin ihan mukavasti paria pieniä esteitä lukuunottamatta. Pitkistä tunneista huolimatta todella hyvä kokemus! Mikäs sen parempaa kun huomaa osaavansa auttaa muita ihmisiä paineen alla ja olla mukana luomassa jotain upeeta. :)

Kyllä kerkesin myös pari kertaa kavereita näkemään viikon aikana, vaikkei paljon vapaa-aikaa noilta esityksiltä jäänytkään. Esimerkiks lauantai iltana kaverit oli järjestäny mulle kivan illallisen ulkona ja päivällä mentiin host serkkujen synttäreitä viettämään. -Empä oo pitkään aikaan pikku lasten kekkereillä ollukkaan! 

Sunnuntaina mentiin host perheen kanssa vallottamaan Mt Keira (korkein vuori Wollongongissa) upeessa auringon paisteessa, mutta kovassa tuulessa. Illalla vielä kaikki mun host perheet kokoontus yhteen meijän luokse illalliselle, ja myös suomalainen vaihtarikaveri tuli Coomasta saakka tänne Wollongongiin kyläilemään.

Tänään oli taas aika pukea koulupuku pitkästä aikaa päälle, kun vielä onnistusin viime viikon 'työssä oppimisen' jälkeenkin välttämään koulua maanantaina ja tiistaina, jolloin upeet päivät olikin pyhitetty Wollongongin rantojen näyttämiselle (kaveri kun ei Wollongongissa aikasemmin ole ollut) ja Sydney-visiitille. Täällä päin kun lähiaikoina on ollu hyvinkin kosteeta, noi kauniit päivät tuntus entistä paremmilta. 

Lämpötilat täällä tällä hetkellä on päivästä riippuen 16-18astetta, mutta illat vaipuu alle kymmenen asteen, joten sisällä palellaan.. Onneks sentään aurinko paistaa!

Lopussa vielä kuvia viikon varrelta.

(kuvat Mt Keiran huipulta, Wollongongin satamasta ja Sydney Akvaariosta)

Aurinkoisin talviterveisin, 

-Vilma

the countdown has started

Nyt on viiminenkin kuukausi pyrähtänyt käyntiin ja kalenterin palstat täyttyy monilla uusilla suunnitelmilla. Tällä hetkellä oon ollu todella kiireinen koulun tiimoilta kun koulun musikaalin ensi-ilta on jo huomenna ja meijän entertainment ryhmä, joka vastaa kaikista valaistukseen, ääniin ja visuaalisiin juttuihin liittyvistä asioista on ollut harjotuksissa nyt jo hetken aikaa täydellä höyryllä. Esimerkiksi viime viikolla muut nautti neljän päivän viikonlopusta kun meijän ryhmälle jäi tavallinen kahden päivän viikon vaihde ja kuningattaren synäätiritkin jäi ihan väliin.

Viikonloppuna kumminkin kerkesin Newcastlessa käymään, missä meillä oli perjantai iltana vaihtareitten jäähyväisjuhlat ranskalais pojan luona, ja paikalla 26 muuta vaihtaria. Olihan se kiva ihmisiä nähdä viimistä kertaa ja sanoa jäähyväisi, nyt kun yksi vaihtareista on ollu kotona jo pari päivää ja seuraava lähtee huomenna; tästä ne hyvästit nyt alkaa!

Lauantai vietettiin parin muun vaihtarin kanssa hyvän ilmasen jäätelön ja kajaakkireissun merkeissä. Olisittepa vaa nähnyt kuinka kaks vaihtaria tungetaan yhden hengen kajaakkiin yhden normaalin melan ja muovisen krikettimailan kanssa.. Ainakin matkan aikana tuli pari vuotta lisää, jos vanhaan sanontaan on uskominen. :D Illalla mentiin vielä ravintolaan perheen kanssa, jonka luona yövyttiin toinen yö ja päästiin myös näkemään öistä Newcasteln satama-aluetta ja kaupunkia.

Newcastle on siis pieni kaivoskaupungi (suurin hiilen tuottaja kaupunki Australiassa) Sydneystä vähän pohjoseen päin aivan rannikolla. Asukkaita noin 200,000-300,00 lähteestä riippuen.

Sunnuntaina päästiin vielä pariksi tunniksi vesille kun tää perhe, joitten luona yövyttiin, otti meijän purjehtimaan Macquarie järvelle. Empä sitä aikasemmin purjehtimaan oo päässykkään keskellä talvea.. Ilmat oli kyllä hiukan vilposet, mutta kyllähän se kivaa taas oli pitkästä aikaa!

Sunnuntai päivä olikin mukava lopettaa kolmen tunnin bussimatkaan, pieneen juoksulenkkiin (bussista junaan, aseman toisesta päästä toiseen) ja vielä kahden ja puolen tunnin matkustamiseen junalla.. tätä on tää matkustaminen Australiassa ihan vaan kavereita kattomaan! :D

Viime viikolla täällä päin oli tosi kovat myräkät ja märkää on taas ollut, enemmän kun reiluun 50 vuoteen.. Yhtenä iltana tuuli puhalsi 66m/s ja aallot oli 5-6m korkeammalla. Monet ihmiset onkin nytten kipeinä noitten päivien takia kun mihinkään kastumatta ei päässy, mutta ite oon onneksi noilta taudeilta toistaiseksi välttynyt.

Kulttuuria sain torstaina taas roppakaupalla kun host isä otti mut ACO:n (Australian Chamber Orchestra) konserttiin, klassista musiikkia kuuntelemaan. Orkesterissa myös pari suomalaista. Kyllä ainakin viimisen perheen kanssa oon klassista kuullu enemmän kun aikasemmin koko elämäni aikana!

Ehtisinkö teille muuten jo kertoa, että hetken aikaa sitten sain matkatoimistolta sähköpostia ja Singapore Airlines on hyväksyny meille 10kg extra painoa!! SO HAPPY! Tein siis maanantain aikana ensimmäisen testi pakkauksen, kun tsekkasin summamutikassa mitä vaatteita takasin oon ottamassa ja noin puolen vaatemäärän jälkeen vaa´alla oli vaan reilu 10kiloa, mikä tarkoittaa ettei mun tarttee varmaan sittenkään lähettää mitään takasin Suomeen! Mitä tapahtui niille 44 extra kilolle??

Tänään illallisena kupillinen meksikolaista kaakaota, iso kasa passionfruit jäätelöä, suklaa kastiketta, belgialaisia vohveleita ja jotain ihme rähmäleitä, kiitos 'piirin kummin', joka vei mun Max Brenneriin (suklaa ravintola, kuin taivas!) Kaverit oli jo pitkään sanonu, että sinne mun pitäis mennä ennen kotiinpaluuta, ja kyllä kannatti. Paikan nettisivut näätte täältä. Nyt siis yksi juttu listassa vähemmän. Myöskin jooga tuli eilen kokeiltua. Vaihtovuosihan on uusille kokemuksille! :)

ennen

jälkeen

Makeita unia kaikille, ja kirjoittelen taas kun aikaa riittää enemmän!

-Vilma

Quite a solid weekend

Taas on yks ohjelman täyteinen viikonloppu takana ja enää viisi vastaavaa edessä. Joka päivä ihmettelen kuinka nopeesti tä vuosi on mennyt, vaikka tiedän et tahti tulee olemaan vielä hurjempaa tulevien viikkojen aikana. Extra 3 kuukautta auttais huimasti, jos jostain sellaset sais tähän taiottua. Vielä kun olis niin paljon suunnitelmia, mutta vain rajoitetusti aikaa.

Koulun musikaali on kovaa vauhtia jo tulossa ja tuleva viikko näyttääkin sen takia hyvin kiireiseltä! Meillähän pitäis olla loppuviikoks neljän päivän viikonloppu, mutta mullapahan tuo on kavennut tavalliseen kahteen päivään. Meijän Entertainment Crew kun tekee kaikki valaistukset, hoitaa äänet ja auttaa lavastuksessa yms. joten vapaapäivistäkin pitää luopua. Vaikka nyt hiukan ärsyttääkin, ihan mielelläni oon tossa mukana, sillä eihän tämän tapasta mahdollisuutta kotona ole koskaan ollutkaan!

Viime viikko oli tavallista kiireisempi ja joka illalle löytys jotain tavallisesta poikkeevaa Rotary Race Day meetingeistä entisten host vanhempien kanssa illalliseen kaupungilla.

Yhtenä iltana yks Rotary jäsenistä pyysi meijät host isän kanssa katsomaan vanhaa Australialaista elokuvaa, jota mentiikin kattomaan ihan mustavalkosena suurelle kankaalle. Enhän hirveesti noita oikeen vanhoja (40-luvun) leffoja oo kattonu, mutta kieltämättä toi oli kyllä hyvä.

Torstai iltana kaveri vei mut vuorostaan kattomaan Illawarran yövaloja Bulli näköalapaikalle, missä seuraavana iltana meillä olikin Rotary vaihtareitten viiminen yhteinen illallinen. Todella haikeeta aatella, että joitain noita ihmisiä en varmaan tuu enää koskaan näkemään uudestaan. Onneks viel muitten kanssa on ainakin pari viikkoa vielä aikaa. Kyllä se totta on, että vaihtarina sä saat niin läheisiä kavereita niin lyhyessä aikaa. I will miss you guys so much! ♥

Hyvän illan, todella maukkaan ruuan ja mahtavan seuran jälkeen lähdin vaihtarikaverin luokse Sydneyhin, jossa vietinkin sitten viikonloppuni. Lauantaina mentiin kattomaan Sydneyhin vasta hiljattain tullutta Madame Tussauds vahanukke näyttelyä (kuuluisuuksia, kuten Barac Obama, Marilyn Monroe ja Albert Einstein tehtynä vahasta), joka löytyy mm. Lontoostakin. Oli kyllä $28 arvoinen! Kuka nyt ei haluis vaikka Johnny Deppin tai Brad Pittin kanssa samaan kuvaan. ;) Todella sateisen ilman takia vahanukke näyttely vaihtus elokuviin (Dark Shadows) ja sen jälkeen mentiin vielä kattomaan Sydneyn valoja (Vivid Sydney). Illalla katottiin vielä toinen elokuva kotona uunituoreen leivän ja chain ohella.

Valitettavasti toi kurja sade jatkus vielä sunnuntai aamupäivälläkin, mutta me päätettiin mennä taas kaupunkiin ja tavata muita kavereita. Iltapäivällä mentiin vielä kannustamaan 'Joutsenet' voittoon (AFL=Australian 'jalkapalloa'), ennen kun mun oli aika pakata laukut ja palata takasin Wollongongiin.

Tämäkin viikko näyttää mukavan täydeltä ja mukaan mahtuu myös pari huippuakin. ;) 

 Illawarran valot yöllä

Belgia, Saksa, Ranska, Tanska, Suomi, Itävalta, Sveitsi, Saksa 

Madame Tussauds 

 Vivid Sydney

Nyt pitää alkaa ettimään kunnollisia kuvia Rotary esitelmään varten kun mulla on perjantaina vimpan Power Pointin vuoro. Niissä onkin sitten valitsemista 12 000 kuvan joukosta.. 

Tulevia myöhäsiä iltoja odotellen,

Vilma

Sydneyn valoja

Moikka taas! 

Samaan aikaan kun te siellä koti Suomessa päivittelette Facebookkiin lämpimistä päivistä ja koulun loppumisesta, minä täällä ilosesti kattelen kun puista putoo lehdet ja kalenterissa vielä 4 viikkoa koulusta jäljellä. Iltasin täällä on ollu jo todella vilposta, mutta onneks päivällä vielä on melko lämpöstä, että ilman ohkasia takkejakin pärjää. Ite olin jopa rannalla tossa viikonlopun aikana, vaikka veteen saakka en enää oo pitkään aikaan menny.

Jo toista viikkoa ollaan elelty nyt host isän kanssa kaksisteen kun host äiti lähti edellis viikolla Phjois-Irlantiin kolmeks viikoks perhettään tapaamaan. Kumminkaan ruuasta ei oo ollu vielä pahemmin pulaa ja pyykkien pesukin on hyvin hoitunu, vaikka meijän 'kokki' onkin toisella puolella maailmaa.

Nyt oonki huomannu, kuinka läheisiä naapureita ja kavereita täällä ihmisillä on, kun jo pariin otteeseen meijät on kutsuttu naapuriin illalliselle tai sit joku on tuono ruokaa ihan ovelle saakka! Tavallisestikki ihmiset vaa piipahtaa pihalle ja jää kahveille, ihan vaan kysyäkseen kuulumisia. Eipä ainakaan meijän nurkissa tollasta oo ollu enää vähään aikaan ollenkaan!

Perjantaina piti taas parin minuutin puhe koko 1200 tytön koululle pitää, kun koulu hyvästeli jo nyt mut virallisesti (siltikin vielä 5viikkoa jäljellä). Kyllähän se lopulta ihan hyvin meni, vaikken yhtään yleisölle tykkää puhuakkaan

Kouluviikkojen aikana ei oo kyl kauheesti tapahtunu, kun kaikki kaverit opiskelee taukoamatta ja vaihtarikaveritkin on ollu jossain muualla. Onneks sentää viikonloppuina ei oo tarvinnu kotiin jäädä peukkuja pyörittelemään..

Perjantai iltana menin yhen kaverin kanssa kattomaan tota uusinta Sacha Baron Cohenin leffaa, diktaattoria. En noita leffoja oo aikasemmin nähny, enkä tiiä mitä siihen sitten kommentois.. :D Kyllä mun on vielä pakko se Brüno nähdä, kun meijän vaihtareiden keskuudessa siitä on syntyny sellanen sisäpiirin vitsi.

Lauantaina ohjelmassa oli matka Sydneyhin kattomaan Vivid Sydneytä. Vivid on tollanen reilun parin viikon mittanen tapahtuma Sydneyn satamassa ja CBD:n alueella, jolloin joka puolelle aluetta ilmestyy erilaisia valo taideteoksia ja joi joittenkin isojen rakennusten, kuten oopperatalon kylkeen heijastetaan erilaisia kuvia. Täytyy sanoa, etten tiiä onko kyseessä kansainvälinen vai kansallinen tapahtuma, mutta jo neljättä vuotta toi on kuulemma pyörimässä ja joka vuosi isompana on tullut esille. Vaikka oopperatalon heijastuksiin olin aika pettynyt (edellisinä vuosina ollu todella värikäs ja mieleenpainuva, tänä vuonna valkosella ja harmaalla taustalla kierivä nainen), yleisesti ottaen toi oli todella hyvä! Toivoisin pääseväni täänä viikonloppuna vielä uudestaan sinne kavereitten kanssa, sillä koko aluetta ei yhden illan aikana kerenny kattomaan ja samalla kuvia räpsimään. Niitä kun illan aikana tuli otettua yli 700! Lopussa niistä pari mukana.

Eilen host veli oli tullu Sydneystä alas tyttöystävänsä kanssa, ja niitten kanssa mentiin tonne rannalle koirien kanssa ja myöhemmin menin pelaamaan tennistä host isän kanssa. Ei sitäkään oo vähään aikaan tullut tehtyä.

I ♥ Australia!

Saas nähdä mitä tämä viikko tuo tullessaan,

Vilma




Ps. Nyt varmistus, ettei kuvat ainakaan oo huonoja kameran takia, vaan kyllä se tästä bloggerista johtuu..

tiivistetyt pari viikkoo

Päivät vaa vähenee hetkessä ja enää onki alle 7 viikkoa jäljellä! Missä vaiheessa mä kerkeen tekemään kaiken, mitä suunnitelmissa on?! Miks vuodessa on vaan 12 kuukautta vaikka 14 sijasta?

Koulu on taas lähteny safarin jäkeen tavallisesti käyntiin ja yr 12 tapaan, kirjotusten lähestyessä, kouluhommiakin on mukavasti ollu tiedossa kokeiden keran. En enää kumminkaa vaksa noista niin paljoa stressata, vaan yritän pitää mahdollisimman rennot vimpat 5 viikkoa koulussa. Perjantaiseks pitäis kyllä taas parin minuutin puhe koko koululle kirjottaa kun mut jo nyt hyvästellään virallisesti (yks opettaja on lähdössä lomalle ja halus nähä ku mulle toivotetaan hyvää loppu elämää.. :D). 

Perjantai illalla meillä oli koulussa OP shop Ball kolmen muun katolisen koulun kanssa. Illan tarkotuksena oli siis pitää hauskaa tanssien ja tutustuen uusiin ihmisiin/ vaihtaa kuulumisia vanhojen kanssa pukeutuen kirppareilta ostettuihin vaatteisiin. Voi, kumpa mulla vaa olis kuvia tosta illasta!

Viikonloppuna olin vaihtarikaverin luona Sydneyssä, kun lauantai iltana mentiin kattomaan aussi jalkkista (AFL). Todella hyvä peli, jos multa kysytään! Paljon parempi kun rugby tai muut tollaset, tässä kun on niin paljon enemmän vauhtia ja taitoa mukana. Swans faneina vaatteista oikee löytys punasta ja valkosta, ja pisteenä iin päällä punanen joutsen poskelle maalattuna. :) Ja kunnon aussien tapaan illallisena hallilla näitten meat pie ja ranskikset. :D

Pitihän mun vielä Suomen peliiki netistä seurata, mutta ei tuo nyt leijonilta menny ihan niin hyvin kun näiltä joutsenilta..  (perjantai vastasena yönä katoin jäkistä ekaa kertaa 12 kuukauteen, kun Suomi voitti USA:n. So excited!!)

Sunnuntai päivä kulus sitten shoppaillessa, vaikka nyt oon tosi hyvin pitäny itteni kurissa, enkä taaskaan ostanu ruuan lisäksi yhtään mitään! Eka pikku paketti lähti jo kotiin päin, mutta vielä pitäis pari isompaa saada lähetettyä.. Porukat varmaa jo kotona luulee että muuttokuormaa oon sinne päin tuomassa.

Ilmat täällä on Euroopasta poikketen muuttumassa vaan vilposemmaksi ja illat onki jo todella kylmiä (15'C). Nyt on vielä sentään päivät noussu 20 asteen paikkeille, mutta jotkut päivät on taas vuorostaan pysyny aika matalalla. Huvittavaa sanoa, mutta kyl 20 astetta täällä tuntuu vaan niin kovin paljon kylmemmältä!

Edellisenä viikonloppuna mulla oli joitain vaihtarikavereita yötä, kun perjantaina mentiin yhdessä thai ravintolaan ja lauantaina meillä oli toiseks viiminen rotari juttu koko piirille. Ei enää noitakaan ihmisiä kovin monta kertaa pääse näkemään. :/

Äitien päivä meni rennosti barbien (BBQ) ohella perheen ja kavereitten kesken. :)

Loppuviikoks suunnitelmissa olis taas visiitti Sydneyssä ja ehkä vois jossain vaiheessa leffaankin mennä. :) Kavereita kun yritän tässä nähä nyt vielä entistäkin enemmän.

On muuten hassua nyt seurata miten ihmiset Suomessa on odottamassa omia perhetietojaan ja itellä on jo kohta aika palata kotiin. Kyllä niin hyvin muistan kun ite olin tossa tilanteessa, kattoen sähköpostia ainakin tunnin välein.. :D

-Vilma


ps. Sori, ettette oo saanu nyt kunnon kuvia pitkään aikaan, mut mun toisen kameran kuvat ei suostu nyt millään lataantumaan hyvinä tänne.. 

Uusi yritys

Oon todella pahoillani, mut tekniikka petti taas, eikä nä kuvat näytä vielkään yhtään edellistä päivää paremmilta. Voi olla että saatatte jäädä kohta kokonaan ilman kuvia, ellette tällästä laatua halua nähdä:

Nyt hyviä öitä,

-Vilma

kuvapostaus(ko?)

Olen todella pahoillani, mutta jostain syystä mun kone tai kamera ei suostu ollenkaan tiimityöhön, ja kuvat on nyt joka kerta latauksen jälkeen tälläsiä, ettei niisä mitään meinaa selvääkään saada. En nyt sit viittii enempää näitä lisätä vielä kun alkukaan ei onnistunu ollenkaan, mut teen kyllä parhaani, että saan jotain hyviä kuvia pian teillekkin näytille. Omissa kansioissa kun niissä ei oo mitään vikaa.. 

Eli Jos joku minua viisaampi osaa kertoa mistä tällänen johtuu, tai miten sen pystyy korjaamaan, otan mielelläni apua vastaan! Kiitos.

Tekniikkaan pettynyt

-Vilma

Australian Safari

Moikka taas! Ja terkkuja Wollongongista!


Nyt on se sitten valitettavasti munkin osalta ohi; Australian Rotareitten järjestämä kolmen viikon bussireissu ympäri Australian itä osia 30 vaihtarin kanssa ympäri Euroopasta, Amerikasta ja Japanista. 
Vajaat neljä viikkoa sitten 30 vaihtaria ympäri Wollongongin, Sydneyn, Blue Mountainsin ja New Castlen alueelta pakkas isot siniset laukut täyteen lämpimiä vaatteita ja leiriytymis kamppeita, mukaan lukien makuupussit ja ruokailuaterimet, ja hyppäs yhdessä innokkaasti bussin kyytiin odottaen elämänsä seikkailua. Sillon vettä sato kaatamalla ja sääennusteet lupas vaan lisää vettä, mut jokanen oli silti täynnä intoa jo odotusta. Nyt melkeen viikon jälkeen kotiin paluusta voin ehdottomasti sanoa, että nyo oli parhaat kolme viikkoa elämästäni! 

Tää kartta näyttää teille sen reitin mitä pitkin kuljettiin, että saatte hiukan käsitystä missä päin me ton kolmen viikon aikana kuljettiin ja pysähdyttiin. Ja tuo kartta alhaalla antaa vähän käsitystä Australian ja Euroopan kokoerosta, tosiaankaan tä ei oo ihan pieni saarivaltio.. Matkaa yhteensä kertys yli 7000km tietä pisin ja noin puoltoista tuhatta kilometriä lentäen (Cairns - Alice Springs).

Eka viikko meni ajaessa Wollongongista ylös päin rannikkoa pitkin. Pysähdyttiin mm. Byron Bayssa, joka on hyvin tunnettu turistikohde ihan NSW:n (New South Wales) ja QLD:n (Queensland) rajalla. Harmi, että meillä oli vaan yks yö siellä, sillä mielelläni ton kaupungin olisin nähny paremmin. Niinku monet hyvät surffi kaupungit, myös Byron Baykin on hyvin rennon ja hipihtävän olonen paikka, minka baarit ja yökerhot on aina täynnä nuoria reppureissaajia. (Ps. Suomalainen matkailumainos bongattu Byron Baysta!) Myös me päästiin surffamaan lähellä Byron Bayn rantoja, ja vaikka aallot olikin tällä kertaa vähän huonoja, jokanen onnistus seisomaan ainakin pari kertaa.

Airlie Beachillä meille oltiin järjestetty päiväretki ocean raftinging merkeissä (sori, ei mitään tietoo suomen vastikkeesta). Tollanen iso kumivene otti siis pienen ryhmän mukaansa, perässä kaks 350hv moottoria vieden meijät vauhdilla Whitsundays saarille, missä me saatiin ensimmäinen käsitys snorklaamisesta riutoilla. Korallit tuolla ei ollu kumminkaan niin värikkäitä, eikä kaloja ollu niin paljon, mitä odotin. Kumminkin pieni kävely näköalapaikalle ja lounas ja parin tunnin oleskelu lumen valkosella rannalla +  mahtava ilma teki päivästä täydellisen! Ei ihme Australiaa kutsutaan rantojen maaksi!

Meijän pääpysäkki QLD:ssa oli Cairns, missä yövyttiin kolme yötä (huoneissa!! - suurin osa öistä nukuttiin teltoissa). Kaupunki ei ollu kovin iso, mutta mukavan olonen ja lähellä. Cairnsissa meillä tais olla koko matkan parhaat päivät, kun toisena päivänä päästiin koko päiväks veneretkelle Isolle Valliriutalle, missä päästiin koittamaan sukellusta ja snorklaamista. Aivan mahtava paikka! Auringon paistaessa korallit ja kalat oli täynnä mitä kirkkaampia värejä ja ja muotoja ja malleja löytys ihan laidasta laitaan niin pitkälle kun mielikuvitus vaan pystyy lentämään. Ja mikä oliskaan paras paikka yrittää laitesukellusta ekaa kertaa kun maailman parhaimmalla riutalla?!  Vaikken ainoatakaan haita tai kilpikonnaa ite nähnyt, ainakin Nemon löysin! Jeij!

Kolmas päivä Cairnsissa vietettiin kierrellessä läheisiä sademetsiä ja luonnonpuistoja Paulin kanssa (the best bus driver ever! :D) Paul vei meijät mm. uimaan ison vesiputouksen alta ja liukumaan kalliota pitkin pienemmissä vesiputouksissa. Aivan kuvan kauniita paikkoja, minne ei olis ikinä aikasemmin osannu ees toivoa!

Cairnsista lennettiin sitten seuraavaksi Alice Springsiin, keskelle Australiaa, NT (Northern Territory) Alice springsissä tavattiin toinen Safari ryhmä Melbournen lähistöltä, jotka oli tekemässä melkeen samaa reittiä, mitä mekin, mutta vaan toiseen suuntaan. Niitten ryhmässä oli myös pari suomalaista, joitten kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia 9kk jälkeen (tultiin kaikki yhdessä Singaporen kautta Australiaan). Eka päivä meni kivasti kaupungilla kierrellessä ja illalla meille oltiin järjestetty Digeridoo (Aboriginalien soitin) konsertti, missä mekin päästiin mukaan ja yrittämään erilaisia paikallisia soittimia. Toisena päivänä tehtiin kierros Lentävään lääkärin museossa ja käärme/lisko keskuksessa. Empähän ollu koko vuoden aikana nähny ainottakaan käärmettä täällä, vaikka mamma niistä kovin varotteli koko ajan ennen tänne tuloa, mutta tuolla sitten istuttiin samassa huoneessa lattialla, missä yks näistä myrkyllisimmistä käärmeistä oli vapaana alle kahden metrin päässä ilman mitään esteitä.. :D Muistakaa, että jos näätte 'King Brown snake'n luonnossa, pysykää vaan aloillanne, ja oottakaa kunnes se luikertelee pois! Toinen vaihtoehto on sitten käärmeen purema ja todennäköinen kuolema jos ei hoitoa pian saa.

Alice Springs on muuten tunnettu Aboriginaaleista, joita siellä asuu paljon! Sen takia se on paikka, mistä kannattaa myös paikallista taidetta etsiä jo halvalla sitä halajaa. Monet Aboriginaalit istuukin päivät pitkät nurmikolla tekemässä ja myymässä maalauksijaan ja hinta on vaan murto-osan, mitä gallerioissa jouduttais maksamaan.

Toi toinen viikko olikin sitten matkustelua nähden sitä 'oikeaa Australiaa, outbackillä, keskellä pieniä puskia ja punasta pölyä! Vuorossa oli Kings Canyon, Uluru (Ayers Rock) ja Kata Tjuda. Välimatkat tuolla on todella suuria ja sivilisaatio on kaukana, mutta luonto on karulla tapaa todella kaunista! Pitkien ajomatkojen jälkeen auringonlasku Ulurulla krunaa kaiken! Auringon mennessä alas päin Iso kivi vaihtaa väriään moneen kertaa jättäen ihmiset sanattomiksi. Ei ihme että siitä löytää kuvia joka puolelta!! Jos ikinä tonne saakka päättää matkustaa, se on kyllä ehdottomasti sen kaiken ajamisen arvonen. 

Ja Kenguruita ei tuolla kauheesti kyllä nähny, niinkun ei emujakaan, mutta kameleita näkyskin sitten niittenkin edestä. Ja mä luulin että niitä löytyy vaan saharan alueilta ja eläintarhoista.. :D

Vimppa viikko safarista ajettiin takasin päin Etelä-Australian kautta, missä päästiin kerran yöpymään maan alla ja kerran vankilassa kaikkien haamujen kanssa. Me myös päästiin hyvin pikaselle, kahden tunnin, visiitille Adelideen, joka vaikutti sekin ihan mukavalta kaupungilta. Olispa ollu siellä vaan hiukan enemmän aikaa!

Victoriassa ykkösenä kaikkien mielessä oli tietenkin Melbourne! Sinne oon halunnu ekasta päivästä saakka, ja sinne nyt päästin! :) Ekaks nähtiin kaupunki yläilmoista SkyDeck88:lla, minkä jälkeen jokanen pääsi kiertelemään kaupunkia ittekseen parin tunnin ajan. Aikaa ei ollu kyllä ollenkaan riitävästi, että kaupungin olis nähny kunnolla ja kaupoissa olis kerenny käymään, mutta vielä jotenkin yritän sinne päästä ennen kotiin menoa. Kaupat oli kyllä todella kivoja, mitä ei kaikki Sydneystäkään löydä, ja mahtavana löytönä oli sellanen pieni sivukatu täynnä mitä ihanimpia pieniä ravintoloita ja kahviloita pienillä hinnoilla!

Seuraavana päivänä vuorossa oli Queen Victoria Markets, missä sielläkin olis tarvinnu huomattavasti enemmän aikaa! :D Eihän siellä kovin halpaa ollu, mutta ainakin UGGeja olis löytyny tosi hyvään hintaan.

Melbournesta kotiin päin ajettiin The Great Ocean roadia pitkin, minkä rannikko on aivan upeeta! Yks syy, miksi rakastan Australiaa niin paljon on, että täällä luonto on niin kaunista, niin monella eri tapaa! Minne ikinä sä meetkin, lähelle luontoa; rantoja, sademetsiä, vesiputouksia, kallioita, erämaata ym. ym. aina sä tuut yllättymään vaan enemmän tätä kauneutta. Ite mietin aina, minne perheeni veisin, jos ne tulis tänne mun kanssa, ja nyt niitä paikkoja on jo niin paljon, ettei ees pari kuukautta meinais riittää. Ja mähän en oo nähny ees puoltakaan!

Yleisesti ottaen voin sanoa, että meillä oli paras mahfollinen tuuri safarille, mikä olis voinu kohdalle sattua; meijän ryhmä oli ihan mahtava, niinkun kaikki ohjaajatkin, ilmat suosi paria päivää lukuun ottamatta, ruoka oli hyvää. Noitten viikkojen aikana jokanen sai taas todella hyvia uusia ystäviä joille oli vaikea viimein sanoa heipat, kun ei sitä tiiä tullaanko me näkemään enää ikinä uudestaan, mutta onneks kaikki muistot säilyy mun mielessä ja monissa kuvissa! 

Ne viimiset lämpimät päivät tais olla muuten tässä! Keskellä Australiaa päivisin on vielä lämmintä, ja kotiin tullessa Wollongongissakin oli pari tosi lämmintä päivää, mutta nyt täällä on jäätävän kylmä! (15*C) Bye Bye Australian summer!

Ja nyt mulla onkin enää alle kaksi kuukautta jäljellä!

Minne tää vuosi on mennyt?!

Nyt on aika nauttia viimisistä hetkistä ja lämpimistä päivistä!

-Vilma

ps. Kuvia yritän lisätä huomenna, kun niitten lataamisessa menee vähän enemmän aikaa.

Easter on the South Coast

Moikka, ja sori etten oo taas vahaan aikaan kirjotellu. (Sattuneesta syysta luvassa hiukan pidempi postaus..) Nettiin en oo paassy nyt melkeen viikkoon ja on ollu niin kauheesti muuta puuhaa, ettei blogille oo jaany aikaa. Paasiainen meni sitten seki ohi ja paivat kiitaa nopeemmin kun koskaan aikasemmin. Mulla alko lomat keskiviikkona ja seuraavan kerran kouluun olis meno sitten reilun neljan viikon paasta. 

Paasiainen vietettiin host vanhempien ja naitten perhetuttujen kanssa rannikolla, Bermagui nimisessa paikassa. Lahettiin ajelee sinne jo torstai iltana host isan toitten jalkeen ja perille paastiin jonkun reilun neljan tunnin ajomatkan jalkeen, kotiin tultiin tanaan iltapaivalla. Bermagui on sellanen pieni rantakaupunki, ainoostaan 2000 asukkaan turisti paikka. Turisteja tosiaan tais olla monin kertasesti paikallisiin nahden, silla paasiaisen aikaan siella oli meneillaan Four Winds Festivals, joka on klassisen musiikin festivaalit. Ite olin kysesessa tapahtumassa kolme paivaa tyoskentelemassa vapaaehtosena (kun en $135 lippuja halunnu maksaa :D). Paasin siis jarjestelemaan sita avajais konserttia sen tapahtuman managerin kanssa ja sitten olin myymassa kaikkii noita festivaali t-paitoja ja cd-levyja, seka paasin viela artistejakin auttamaan. Ihan mukava viikonloppu, vaikka ton kolmen paivan aikana, mita siella olin, sain kylla ihan tarpeeks klassisesta musiikista. Ilmat on ollu aivan uskomattoman kauniit ihan eiliseen iltapaivaan saakka, millon lammin auringonpaiste vaihtus kovaan syysmyrskyyn. Tanaan palellu, ihan ku talvi olis!

Eilen tuli myos vahan kuntoiltua kun isolla porukalla kiivettiin 6km verran ylos yhelle 700m korkuselle vuorelle ja sielta toiset kuus kilometrii takasin alas. Enpa oo tainnu tollasta lenkkia taas vahaan aikaan teha.. :D

Tapasin muuten tuolla Bermaguissa yhen parin jonka tytar on just vaihdossa Suomessa, tuolla samalla alueella kun makin. Ja ma kun luulin ettei kukaan tiia ees missa Suomi sijaitsee! Suureks yllatykseks oon huomannu, et kylla naita taalla on aika paljon, joilla on jotain yhteyksia sinne pohjoseenkin pain.

 Four Winds Festival (ehka ainoo hetki jollon taivas oli pilvessa)

bloggeri ei tykkaa mun uudesta kamerasta.. sori laatuu

6km ja vajaan 2h jalkeen viimeinkin huipulla (hostien kaveri)

Myoskin viime viikonlopulle loytys ohjelmaa kun perjantai illalla ajettiin Sydneyhin illalliselle ja tapaamaan mun host veljia, jotka asuu Sydneyssa. Taalla asuessani oon huomannu, kuinka noi valimatkat saa ihan uuden merkityksen taalla, mita Euroopassa; ihmiset ajaa pelkastaan illalliselle Sydneyhin (reilun tunnin ajomatka), tai tapaamaan kavereita paivaks (junalla n.2h) kun Suomessa en olis koskaan menny 30min. kauemmaks illallisen tai elokuvien takii, ja Helsingissa (minne n.2h) kavin ehka pari kertaa vuodessa, Sydneyssa kayn monta kertaa kuukaudessa!

Seuraavana aamuna, lauantaina, lahettin ajelemaan vajaan tunnin matkan paahan Royal National Parkkiin kajaakki 'retkelle'. Kesailmat oli taas taalla kun reilun parin tunnin melomisen aikana sain nakyvat rusketusraidat puolipitkien urheiluhousujen lahkeitten kohdalle ja niskaki oli illalla tomaatin punanen. Puolessa valissa pysahdyttiin yhelle upeelle hiekkarannalle, mista paasi pulahtamaan lamopimaan veteen (merivesi tallahetkella lampimimmillaan) ja matkalla takasin onnistuttiin myos surffaamaan parilla aallolla.

Illalla mentiin kavereitten kanssa keilaamaan ja illalliselle KFC:in. Kaverit ku haluu nayttaa mulle kaikki paikalliset pikaruokaketjut ennen ku meen takasin kotiin. :D

Sunnuntaina oli viimeinkin aika tavata kaikki vaihtarit, jotka on tulossa meijan piirin kanssa sinne suurelle kolmen viikon reissulle ympari Ita-Australiaa. Meilla oli siis matkaan liittyva koulutustilaisuus West Rydessa, jonne tuli myos noi kaks muuta piiria Blue Mountainseilta ja New Castle:sta. Kun reilun viikon paasta on sitten viimeinkin se aika, jollon hyppaan bussiin 30 muun vaihtarin kanssa, alkaa mun toivottavasti tahan astisen elamani paras matka ikina, istuen bussissa kolme viikkoa nahden Australian Outbackkia ja leiriytyen jaatavan kylmissa teltoissa keskella puskaa ja leiriytymis alueita. Gold Coast, Great Barrier Reef, Cairns, Ayers Rock, Alice Springs, Adelide, Melbourne... so, so excited! Sita ennen pitais viela jarjestaa niin monen moista juttua, mita mukaan tartteis, mukaan lukien todella lammin takki, jota en tiennytkaan et tartteisin taalla 'aina aurinkoisessa Australiassa'.

Viime maanantaina menin ekaa kertaa sitten muuton mun edelliseen perheeseen kun entisella host isalla oli synttarit. Meilla oli oikee mukava 'perheillallinen' kun aina ennenkin, eika mikaan ollu muuttunu sitten ollenkaan. Koulusta suoraan menin sinne, host sisko lahti balettiin ja ite jain tyhjaan kotiin pariks tunniks ennen kun host aiti tuli toista kotiin ja valmistettiin yhdessa se illallinen. Syomisen jalkeen katottiin yhta tv ohjelmaa, mita tuli aikasemmin aina maanantai iltasin katottua. Hyvin nukutun yon jalkeen oli aika taas menna kouluun ja seuraavana paivana palata takasin normaaliin, uuteen rutiiniin. Ihana tietaa, etta tan vuoden jalkeen mulla on kolme ihan erilaista, uutta perhetta, minne voin menna takasin jos josain vaiheessa tanne haluun tulla takasin!

Nyt oon siis paassy hyvin tahankin perheeseen mukaan ja arki menee nyt normaalisti, niin olis menny aina ennenkin. :)

Tiistaina host mumin kaveri oli jarjestamassa Vinnies (St. Vincent De Paul) muoti naytosta laheiselle koululle, jonne mekin mentiin host mumin kanssa auttamaan. Vinnies on siis hyvantekevaisyys jarjesto, joka myy vanhoja vaatteita ja tavaroita lahjottaen varat erilaisiin hyvantekevaisyyskohteisiin. Host mumin kanssa autettiin 'malleja' valittemaan niitten asut ja oikeenlaiset asusteet ja korut. So much fun! :D En olis kylla ikina uskonu, et toisen kaden kauposta vois saada noinkin kivoja vaatteita, ihan kun uutena ostettuja!! Taalla ihmiset kylla kay paljon enemman kirppareilla ja OP shopeissa mita Suomessa ja monet omistakin kavereista on loytany mita ihanimpia vaatteita just noista kaupoista.

Keskiviikkona mentiin kaverin kanssa viimeinkin kattomaan Hunger Games elokuvissa, joten viimeinkin tiian mista talla hetkella taalla eniten puhutaan. Olihan tuo ihan hyva leffa, mutta kirjat taidan jattaa suosiolla valiin.. 

Kahdeksan yota safariin;

Excited,

-Vilma

Ps. Se tunne ku heraat ennen kaheksaa aamulla ja ensimmaitteeks kuulet: 'Good morning Vilma, had a little sleep in!?' -jep, niinhan mina..  :D