25*C

Tuntuu, että aika menee nykyään niin kauheen nopeesti, etten ees kerkee tajuumaan ku yks viikko on taas takana. Koulu menee vanhaan malliin, lisää tehtäviä tuputtaen, eikä vanhatkaan oo viellä alkua pitemmällä. Koulua on enää neljä viikkoa jäljellä ennen joulu- ja kesälomia, joten se luulis menevän hujauksessa ohi. En tiiä vielä missä vaiheessa kaikki examit (kokeet) on, mutta kuulemma tästä lähin ne kaikki joudun tekemään niinkun muutkin, ja vuoden päätteeks saan ekan raportinki kotiin vietäväksi. Tällä viikolla year 11 on ollu year 12 takin sovituksia meneillään ja itekkin tilasin omani. Innolla odottelen ensi vuotta uuden takin ja taukotilan kanssa koulun virallisesti vanhimpina. :D

Viimeviikolla mulla oli siis se työharjottelu, mutta tää viikko on menny taas koulun penkillä. Ylihuomenna, maanantaina, pitäis kyllä vielä päiväksi mennä sinne sairaalan kafeteriaan töihin, kun viime viikon perjantaina en sinne päässy ja mun pitää se 35 tuntia suorittaa loppuun.

Viime viikonloppu oli mulla viiminen viikonloppu ekan host perheen kanssa, ja vietettiinki sen takia hiukan pidennetty viikonloppu hostien farmilla, Hardenissa. Meijän onneks ilmat oli todella hyvät ja ite näin tällä kertaa Australian maaseudun taas hiukan erilaisesta kulmasta. Joku ehkä luulis, ettei reilun 2000 asukkaan maalaiskylästä löytyis koko viikonlopuks tekemistä, mutta ite olin koko ajan menossa. Pääsin mm. ajamaan lampaita aitauksesta toiseen, olin mukana alpakoitten kerinnässä, pääsin näkemään pieniä vasikoita ja automaattista, pyörivää, lypsykonetta, ajeltiin kukkuloitten päällä pitkässä ruohossa (suomalaisen silmissä ihan hulluissa paikoissa), näin ensimmäisen kunnollisen kukkotappelun ja monia kenguruita, syötin pientä vauvalehmää ja pistäydyin vielä paikallisella 'bowling club'lla (petankki klubi). Australian maaseutu on kyllä niin kokemisen arvonen ja kaunis paikka ja toivon pääseväni sinne vielä jossain vaiheessa uudelleen.

Tiistaina sitten kokkasinkin hosteille 'vimpan' päivällisen kambodialaiseen tapaan. Tein kaardemumma vihannes kastikkeen, missä oli possua ja keitin sen kanssa aimo annoksen riisiä. Oli kyllä todella hyvää vaikka ite sanonkin, ja kun pöydästä noustiin, oli kaikki kipot tyhjät. :) Oli kyllä siinä vaiheessa hiukan surullinen fiilis, kun annoin hosteille kiitokseksi pikku lahjan ja tajusin ettei me tosiaan enää syötäis päivällistä koko porukka yhessä, mutta yritän kyllä aatella positiivisesti ja oottaa mun seuraavaa perhettä aivan uusien hyvien kokemusten kanssa.

Eilen sitten viimein lähdin siitä talosta pois, kun hosteilla alkaa loma Uudessa-Seelannissa, ja nyt asun reilun viikon mun counselorin kanssa ennen kun pääsen muuttaa seuraavaan perheeseen (ne tulee takasin Ausseihin vasta ens viikolla). En todellakaan tajunnu kun pakkamaan rupesin, että mulle on tän kolmen kuukauden aikana kertyny niin kauheesti tavaraa, että oikeen järkytyin ku kaikki laatikot ja kaapit sain puolen yön jälkeen tyhjennettyä laukkuihin. Tänne siis tulin yhden ison matkalaukun ja yhden keskikokosen käsilaukun kanssa, ja nyt huoneestani kannoin suuren uuden countryroadin laukun lisäksi pari muovipussillistakin kamaa. Ihan vanhemmille lohdutukseksi, en oo kyllä niin paljon täältä ostellu, vaan kyl se teijän lähettämä paketti ja koulukamatki aika paljon lisätilaa vie.

Tänää olin elämäni ensimmäistä kertaa manikyyrissa ja bedikyyrissä, sekä pääsin vielä ison moottoripyöränkin kyytiin. Illalla olis viel takotus mennä kaverin synttäreille.

Ilma on ollu tänään taas mukavan läämintä, jotain 25 asteen paikkeilla, ja ennusteet keikkuu kahen kymmenen asteen paremmalla puolella ainakin reilun viikon verran. Kyllä noi sateet sais jo riittää tältä erää ja lämpimät kelit jatkuu ens syksyyn saakka.

-Vilma