School

Suurimmalla osalla teistä lukijoista on jo varmaa jonkun näkönen kuva Australialaisesta koulusysteemistä ja mun koulusta. Päätin kumminki nyt kertoa teille vähän tarkemmin miten täällä päin maailmaa tää homma toimii ja erityisesti mitä eroja oon löytäny mun suomikoulun ja aussikoulun välillä (helpommalla pääsis jos kirjottaisin yhteisistä asioista..). Samalla tä postaus kertoo aika paljon mun arjesta täällä, sillä koulussa joudun käymään säännöllisesti päivittäin opiskeluviisumin takia.

Koska oma kouluni on katolinen tyttökoulu, voi jotkut asiat ja säännöt poiketa rajustikkin toisista Australian kouluista, mutta luulen et ite se koulujärjestelmä on kaikkialla sama. 

Kouluvuosi alkaa täällä päin siis vuoden alussa, tammikuussa, ja loppuu sitten joulukuussa kesäloman alkuun. Vuosi on jaettu neljään termiin, joiden jokaisen jälkeen on Suomen koeviikkojen tapainen järjestelmä (kaksi viikkoa kokeita omista aineista; milloin ei kokeita, on lomaa), minkä jälkeen on kahden viikon loma enne seuraavaa termiä. Koulupäivät alkaa joka päivä aamulla yheksältä, mutta ennen sitä meillä on vartin mittanen tutor group tapaaminen. Siellä katotaan ketä kaikki on koulussa paikalla, rukoillaan ja käydään läpi päivän tapahtumat, siirtyneet luokat yms. kouluun liittyvät ilmoitukset. Lukkarit täällä tehään aina kahelle viikolle, eli esim liikuntaa on vaa joka toinen viikko aina 5.päivänä (ekan viikon perjantai). Myös tuntijaot on täällä aivan erilaitte ku Suomessa; tunnit on jaettu kolmeen osaan (aina kaks tuntii peräkkäin á 50min.) aina siis on mukana kahden tunnin kirjat kun mennään tunneille, ja kun Harry Potterin tunnari tai joku muu biisi lähtee soimaa keskusradiosta ilmottaen tunnin päättyneen, siirrytään suoraan toisen tunnin luokkaan. Toisen tunnin jälkeen meillä on 20min recess, milloin suurin osa syö jotain eväitä koulun pihalla ja vietetään aikaa kavereitten kanssa. Lounas toimii samalla tavalla (4. tunnin jälkeen), mut se kestää 40min. Täällä ei ole siis ollenkaan suomen tapaista ilmaista kouluruokaa, vaan jokainen ottaa eväät mukaan tai ostaa syötävää koulun canteenista, mikä kumminki on aika kallista. Koulu loppuu kaikilla varttia yli kolme viimeiste kahen tunnin jälkeen. Poikkeuksina vapaat tunnit, joita jostain syystä mulle ei oo ollenkaa ja monilla muilla mun ikäsillä niitä on seittämän(!!!). Täällä jokainen saa valita vuosittain, mitä lähtee opiskelemaan. Ainoastaan englanti ja uskonto ovat pakollisia. Itellä on kahdeksan eri ainetta: enkku, uskonto, matikka, hospitality (vastaa melkeen Suomen kotsaa), visual arts, design and technology, entertainment ja surffaus. Nuo tuntijaot ja aineet vaihtelee ihan kouluttain, mutta recess ja lunch käytäntö on kaikkialla sama.

Lukukausimaksut mun koulussa on vuosittain yhteensä 3500-4500$ riippuen vuosiluokasta. Tässä kohtaan sanon, että olen todella onnekas kun Rotaryt maksaa mun koulun käynnin! Lukukausimaksujen lisäksi jokainen joutuu maksamaan vielä kaikki koulutarvikkeet ja koulupuvut yms. kustannukset itse(kesä- ja talvipuku senioreilla uutena ostettuna maksaa yli tonnin!!). Oppikirjat sentään pystyy lainaamaan koulun kirjastokortilla koulun kirjastosta. Myöskin jokainen saa oman koulutietokoneen koulusta, mikä palautetaan vasta koulusta lähtiessä, 12.vuoden jälkeen.

meijän koulun koulupuku (vasemmalla talvi- ja oikealla kesäkoulupuku)

Sitten päästäänkin mun lemppariin, koulun sääntöihin                                                                      (kaikkia en tähän viittii kirjottaa, koska niitä on koulun päiväkirjassa useampi sivu);

Ulkonäkö:

• koulupuku tulee olla sääntöjen mukainen (hame puoleen pohkeeseen jne.), bleiseriä tulee käyttää aina kouluun tultaessa ja lähdettäessä, kouluhattu aina auringossa, puvun oltava siisti, kengät mustaa nahkaa, vanhan ja uuden puvun yhdisteleminen kielletty
• ei meikkiä
• pitkät hiukset kiinni, hiusten värjäys vain senioreilla sallittu > luonnolliset värit, ei radikaaleja hiustyylejä
• mahdollinen hiuskoriste tulee olla koulun värejen mukainen
• yksi korvis kummassakin korvassa > max.3mm halkasijaltaan, yksinkertainen rannekoru ok, siveyssormus ok, medaljongi tai risti kaulassa ok > kaikki hopeaa tai kultaa, ei muita koruja
• ei lävistyksiä

Elektroniikka:

• puhelimen käyttö koulun alueella kokonaan kielletty (myös ennen koulun alkua)
• kone vain koulutöiden tekoon > blogit, google translate, facebook yms. blockattu pois käytöstä
• musiikin kuunteleminen kielletty

Käytöstavat:

• opettajia puhutellaan sir/miss
• kiroilu kielletty
• koulusta myöhästymisestä haettava huomautuslappu student officesta (tunneilta myöhästyminen ok, kunhan ei paljon myöhässä)
• kolmesta merkinnästä (läksyt tekemättä, sääntöjä rikottu yms.) jälki-istunto

Suomen kouluihin verratessa tä on hiukan erilaista tyttökouluinee ja koulupukuineen, mut onha tä sellee ihan kiva kokea uudenlainen koulusysteemi täällä kun kaikki on erilaitte ku kotona. Mutta sanon, että tämän vuoden jälkeen varmasti osaan arvostaa enemmän Suomen koulujärjestelmää. Ja te, jotka arvostelette kouluruokaa, olkaa onnellisia että olette suomalaisia, ja teille järjestetään ilmainen lämmin ateria joka päivä, sillä se on etu, mitä useassakaan paikkaa ei ole!

onnekas suomalainen,

-Vilma

Ps. unohdin totaalisesti edellisessä postauksessa kertoa miten mun pp-esitys meni.. eli kyllä mä siitä loppujen lopuks selvisin, vaikka kauheesti jännitin. Tä oliki kyllä vaa kaikille year 11 opiskelijoille ja koko koululle esittely siirty tähän perjantaihin, joten saas nähä saanko sillon sitten enää sanaakaan suustani

Canberra

Jos meille ei oltais mantsan tunneilla Suomessa opetettu Australian maantietoa ollenkaa, en usois näkemäni perusteella, et Canberra olis tän maan pääkaupunki! Vaikka kaikki tärkeimmät virastot ja rakennukset siellä onki, vaikutti kaupunki paremminki suurehkolta maalaiskylältä ku minkään maan pääkaupungilta. Enhän mä kaupunkia kauheesti nähnyt, mut siinä just se; ei sitä kauheesti näkyny olevan. :D Suuria hienoja taloja oli pari, muuten sitten se oli jotain tyhjää tilaa, vähän kauempana rivitaloja ja mettää. Ku viime viikolla koulussa kavereilta kysyin, millanen paikka Canberra on, kaikki vastas et tylsä! Mun mielestä se ei oo tylsä - jos tykkää museoista ja taidegallerioista. Olihan se hyvä nähdä pääkaupunki ku täällä saakka ollaan, mutta en tiiä haluunko sinne niin kauheesti takasi. Ei se nyt kauhee paikka oo, ihan kivalta vaikutti, mut ei siellä mitään myöskää oo mikä sinne päi vetäis takasi. Kahden päivän aikana pääsin siis tutustumaan mm. National Museum of Australia:an, National Gallery of Australia:an, Australian War Memorial:iin ja parlamentti taloon. Ravintolat, missä käytiin, oli ainakin todella hyviä ja muutenki viikon loppu oli ihan mukava vaikken museoihmisiä tavallisesti ookkaa.

Kulttuurista oon myös Wollongongissa päässy nauttimaan tällä viikolla. Torstaina käytiin intialaisessa syömässä ku host mum ei jaksanu intialaista ite ruveta valmistaa ja perjantaina käytiin kattoos 'kotimainen' leffa, Red Dog. En varmaa koskaa aikasemmin 0o kattonu ainootakaa aussifilmii, ja yllätyin et ymmärsin kaiken! Vaikkei se nyt mikää mestariteos ollukkaa, oli se ihan hyvää viihdettä. Aussit hallitsee ainakin tän tilannekomiikan! :D

Myös tenniskentille pääsin perjantaina ensimmäistä kertaa taas kuukauteen! Että oli kiva pelata pitkästä aikaa, ja positiivisena yllätyksenä huomasin, et jopa osuin palloonki vielä. Kenttään oli alkuun vähän tottuminen, mutta siitä se sitten lähti ku ekaks valmentajan kaa pääsi lyömää. Eihän sitä täällä kehittymään pääse kun kerran viikossa vaan tunteja on, mutta ainakaan taidot ei kokonaan unohtumaan pääse, enkä ottanu tennistossujakaan turhaan mukaan. Luizan kanssa päätettiin täällä alottaa myös zumbaaminen kerran viikossa, joten tästä se sitten alkaa; mun kova taistelu vaihtarikiloja vastaan!

Lopussa vielä pari kuvaa viikonlopun retkestä:

 Native Museum of Australia

 Uusi parlamenttitalo takana

 Australian War Memorial

Canberra

Innokas urheilija,

-Vilma

jo melkein aussi

Kolmas viikko Australiassa on lähteny jo hyvää vauhtia käyntiin ja nyt voin sanoo, et oon kunnolla sopeutunu tänne. Kotona uskallan ravata jääkaapilla noin 10min. välein, koulussa löydän omille luokille ilman saattajaa ja tietä ylittäessä osaan kattoo ekaks oikeelle ja sitten vasta vasemmalle. Eihän se pelkästään nää asiat oo, mitkä sen olon tekee, mutta elän täällä jo omaa arkee niinku Suomessa olisin.


Myös kouluhommat alkaa kasaantuu pikkuhiljaa päälle ja ensimmäinen koekki on jo takana päi. Kyseessä oli siis matikan koe. Vaikka kaikki kokeen asiat onki ennestään tuttuja, kieli teki helpostakin asiasta aika paljon vaikeemman. Tunneilla en pahemmin jaksais laskee, joten matikkaneroo musta tuskin täällä oloni aikana saa. Kokeessa mulla jäi pari tyhjää kohtaa kielimuurin takia tekemättä, mutta muuten meni yllättävän hyvin. Voi olla että sittenkin pääsen sen kokeen läpi?! Mutta aivan sama vaikken siitä kokeesta läpi pääsiskää, ku multa ei vaadita yrittämistä enempää. (Matikan tunneilla oon ollu aikasemmin ehkä 5 kertaa ennen koetta.)  


Onneks mulla ei noita lukuaineita sentää kauheen montaa oo, joten niistä ei nii ressiä tarttee ottaa, ja eihän mulla kyllä niistä muutenkaa tarveis, kun todistustakaan en taida saada. Hospitalitysta en tee mitään kokeita ja kuviksesta ei tarttee tehä teoriaa ollenkaa! Tietenki siellä on kans sellasia aineita, missä joudun tekee saman homman ku kaikki muutki, mut ei niistä jaksa kauheesti murhetta kantaa.
Onneks tylsiä tunteja tasapainottamassa mulla on myös kivoja aineita, kuten kuvis, design and technology ja surffaus. 
Laudan päällä ite pääsin ensimmäista kertaa viime perjantaina uintitestien jälkeen (jotka suoritettiin siis 17 asteisessa merivesialtaassa). Ja arvataki saattaa, ettei oo herkkua uida kylmässä merivedessä ilman märkäpukua tai uimalaseja, mutta päättäväisenä tyttönä siitä selvisin, vaikkakin silmät kirveli ja suu oli täynnä suolavettä. Merelle mentäessä sentään saatiin märkäpuvut päälle. Voin sanoa, että surffaaminen ei todellakaan ole helppoa! Tällä hetkellä olen varmaankin yksi koko maan huonoimmista surffareista täällä, mutta tuskin kukaan seppä on syntyessään. Onnistuin kunnolla sentää kaksi kertaa pysymään laudan päällä kaatumatta ja suuntahan on vaan ylös päin! Luulisi siis, että puolentoista termin jälkeen uskallan sanoa Suomessa osaavani surffata. :)


Viikonloppu meni edellisen tapaa taas todella nopeesti. Host vanhemmat lähti perjantai päivällä farmille, joten mä olin viikonlopun yli brasilialaisen vaihtarin, Luizan, host perheessä. Tää perhe oli todella mukava, ja mulla oli todella hauska viikonloppu!
Perjantaina oltiin Luizan kanssa hänen counselorin luona päivällisellä. Ihmisiä, niinku ruokaaki oli paljon ja tunnelma oli todella hyvä. Ihmiset innokkaina kyseli Suomesta ja sen kesästä ja talvesta ja niinku monilla muillakin, huomasin myös näillä olevan Suomitietous aika hukassa. Mitä muuta ausseista kans illan aikana huomasin, oli että aussit osaa pitää hauskaa, seuraavat innokkaina aussi futista ja ovat todella äänekkäitä! :D


Lauantaina sitten oltiin kiertelemässä ja katsomassa paikkoja Wollongongissa ja Kiamassa. Ensin käytiin katsomassa jotain buddha temppeliä Wollongongissa. Temppeli oli kyllä tosi suuri ja hieno kaikkine koristeellisine seinineen ja kattoineen. Suurimmassa temppelihuoneessa ihmiset rukoili viiden suuren buddhan edessä polvillaa, ja osa ripusti toiveitaan toivepuuhun kauniina kortteina. Nähtiin myös yhdessä huoneessa aivan uskomattoman hienoja lankatauluja, joita harmikseni en pysty teille mitenkää näyttämään tai kuvailemaan. Tää temppeli sijaitsi siis mäellä, jonka päältä oli upeet näkymät kaupunkiin ja merelle päin. Siellä mäen päällä oli sellanen torni ja iso kello, joka lähetti onnea perheelle kun sitä kerran kumautti; toivottavsti soitto löysi perille saakka! 
Temppelin jälkeen jatkettiin matkaa Kiamaan. Kiama on pieni kaupunki Wollongongista etelään päin, jonka nähtävyys on jo aikasemmassa postauksessani kertoma Blow hole. Käytiin siis katsomassa sitä ja piipahdettiin samalla paikallisessa kirjastossa (:D). Lounas syötiin kivalla rantakadulla. Kiaman 'nähtävyyksien' jälkeen palattiin takaisin Wollongongiin ja synttäreille. Päivällinen syötiin todella hyvässä vietnamilaisessa ravintolassa, minkä jälkeen kerettiin vielä iltanäytökseen katsomaan Cameron Diazin tähdittämä 'Bad Teacher'.

 minä ja Luiza

 kello, jolla onni lähti Suomea päin

 Kiaman majakka

Kiama


Sunnuntaina vuorossa oli retkipäivä Symbio zoohon. Kokoonpanoon kuului mun lisäksi Luiza, Moritz (saksalais vaihtari mun klubista) ja sama nainen, jonka kanssa olin viime viikonloppuna Sydneyssä käymässä. Hän siis halus viedä nyt muitaki vaihtareita jonnekki ja eläintarhahan on ihan kiva paikka oppii paikallisesta luonnosta ja elämästä. Meijän harmiks sää kumminki muuttus aurinkoisesta aamusta tosi sumppuraiseks ja kesken matelija shown alko raju sade ja myöhemmin vielä ukkonenki. Kierros siis jäi aika pahasti kesken, ja parempaa säätä sekä koala shown alkua odotellessa syötiin picnic ulkokatoksen alla samalla seuraten muuttuvaa säätä; ja mä kun luulin ettei täällä sataisi rakeita koskaan! Kun koala shown piti alkaa, meille kävikin ilmi, että se oltiin siirretty puol tuntia aikasemmaks, minkä takii koko show jäi näkemättä, mutta sentään koalia muuten nähtiin. Koko päivän kohokohta kylläkin oli pikkukengurut, joita pienestä sateesta huolimatta lähettiin kattomaan. Ne otukset kyllä sulattais kenen tahansa sydämen jos niitä pääsee silittää ja syöttää. Ykski söpöläinen pomppi mun (porkkanan) perässä ja pikkunen vaavi kurkki innokkaana pussistaan. Takasin tullessa pysähdyttiin vielä pikasesti ihastele Wollongongii ylhäältä päin ja ottamaan hiukkasen kuvia. Kotona haastoin Luizan pelaamaan korttia ja opetettii toisillemme uusia korttipelejä.

   

 Moritz, Luiza, minä

Wollongong


Mun kaks mennyttä viikonloppua on ollu kyllä tosi mukavia ja innolla odotan seuraavaa; silloin tämä tyttö lähtee uusien seikkailuiden perään Canberraan! Mutta siitä sitten viikon päästä lisää, sillä kouluviikkoakin on tässä välissä vielä pari päivää jäljellä.


Kun siellä Suomen päässä pian taas koulut jatkuu ja syksy tekee tulojaan mä ootan täällä innokkaana kesää. Viime viikko oli poikkeuksellisen lämmin, ku keskipäivän ilman lämpötila nousi 20 asteen paremmalle puolelle sunnuntaita lukuun ottamatta joka päivä ja talvi koulupukujen kanssa sai pihalla hikoilla. Nyt kumminki lämpötila on taas laskenu noin 15 asteeseen ja parina päivänä sato ja ukkosti. Toivotaan että kesäsäät tavottaa pian NSW:nki ja te pääsette vielä hetken aikaa nauttimaan loppukesästä siellä Suomessa.


Nyt mä rupeen tekemään power pointtia ja jatkan kirjottamista taas myöhemmin, sillä perjantaina joudun pitämään puheen mun koko koulun edessä. Ja jokainen joka mut vähänki tuntee, tietää etten oo mikään puhuja tyyppiä, joka haluisi olla kaikkien huomion keskipisteenä, joten saas nähä miten menee!


hermostunut, tuleva surffari, ammattipuhuja ja matikkanero,


-Vilma


Ps. Tähän saakka oon kirjotellu tänne blogiin vaan mitä mieleen sattuu tietämättä mitä tästä blogista ajatellaan. Siks aattelinki nytten kysyä teiltä lukijoilta, mitä haluutte mun vuodesta kuulla. Mistä kerron enemmän, mistä vähemmän jne. Haluutteko enemmän kuulla mitä täällä ajattelen, vai mitä oon puuhaillu. Otan mielelläni kaikki ehdotukset vastaan ja yritän tehä tästä blogista myös teille mieluisamman. Ja tietenkin vastaan kaikkiin kysymyksiin, mitä mulle laitetaan. :)

Sydney

Nyt on ensimmäinen viikko Australiassa jo takana ja innolla lähen kohti tulevaa. Kun oikee aloin miettii, tuntuu et olisin ollu täällä jo kauemmin, mut mikäs ihme tuo ku viikossa oon päässy kokemaan enemmän kun monet kokonaisen kuukauden aikana!

Vaihdoin kesäisen Suomen Australian talveen, keskelle aivan uudenlaisia tapoja ja kulttuuria. Ilmaston ja ympäristön lisäks mulla vaihtu niin aika, koulu, kieli ku perhekki. 

Vaikka alkuun toi kaikki tuntu raskaalta (väsytti melkee koko ajan ja joskus ei enää olis jaksanu puhuu ihmisten kanssa ku kieli tökki)  oon nauttinu mun ajasta täällä. Eihän tä nyt Suomen elämää ihmeellisempää oo, mut ei multa mitään valittamistakaa löydy. Arki on ihan tavallista, ei mitään kummempia, ja asiatki alkaa pikkuhiljaa järjestyy myös koulun osalta.

Ilmatki on alkanu jo lämmentä ja kevät on jo aivan ovella. Pian noi lämmittimet on jo historiaa ja voi jo vaihtaa vähän pienempää vaatetukseen. Ensin kyl pitäis käydä tsekkaas tän paikan vaatekaupat läpikotasi ja täydentää vaatekaappia hieman; tuo kun vähän ammottaa tyhjyyttään lentorajoituksien takia.. äitille jä iskälle; voisitteko pian lähettää sitä pakettia tänne päi?! pyytäkää Eemeliltä se lista ja lisätkää siihen suoristusrauta vielä, kiitos! :)

Monet jo tässä vaiheessa ihmettelee mitä toi otsikko tuolla meinaa ku missään ei Sydneystä oo vielä mainittu sanaakaan, mutta nyt mainitaan; loppuviikon aikana tuli siis ajettua Wollongongin ja Sydneyn välistä tietä pariin kertaan, kun sitä perjantaista sunnuntaihin saakka joka päivä kuljin edestakaisin. Kilometrejäkin kertyi mukavasti yhteensä yli 550.

Perjantaina oli koulun retki Taronga Zoohon. Retkelle lähti kaikki koulun 8.luokkalaiset, sekä minä ja toinen vaihtari Tanskasta (molemmat luokalla 11); vaihtarina olon pieniä plussia koulussa.. Olihan tuo ihan hyvä kokemus vaikkei omaa ikäluokkaa mukana ollukkaa. Näin monii eksoottisii eläimii ja ilma ja maisemat oli mitä mahtavimmat, joten mikäs siinä ulkona kierrellessä. Kuvia tuli taas otettua aika runsaasti, joten tässä niistä pari :)

 Toronga Zoo 

Lauantaina ajettiin Sydneen sitten host perheen kanssa. Siskolla oli siellä stipendi haastattelu ja päätin lähtee muitten mukaa, ettei kotona tartteis yksin koko päivää viettää. Sillä aikaa kun muut oli oottamassa sisällä haastattelua, mä jäin ulos nauttimaan Aussien talvesta; mikä sen parempi tapa viettää lauantai päivää kun seurata aussifutista nurmikolla istuen, ku aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on mukavan lämmintä?!

Myöhemmin sitten nähtiin toinen host sisko ja sen ystävä kaupungilla, ja mentiin italialaiseen syömään porukalla. Ehdittiin vielä pikasesti markkinoillaki käymää, ennen ko ne meni kiinni, ja sitten tultiin illalla kotiin.

Eilen, sunnuntaina, olin sitten the Rockseilla Aroma festivaaleilla. Mun host clubista yks pariskunta halus viedä mut sinne festivaaleille ja samalla sitten esitellä mulle hiukan Sydneytä. Tä Aroma festivaali oli joku kahvi, suklaa, mauste juttu, missä oli paljon kojuja myynti- ja maistelupisteinee. Paikalla oli myös elävää musiikkia. Koko alue oli ihmisistä aivan täynnä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Alkuun käveltiin sitä rantaa pitkin ja Chris selitti mulle kaikkee Sydneystä ja sen nähtävyyksistä. Lounas syötiin kivassa ravintolassa aivan rannassa. Illemmalla käytiin sitten katsastamassa paikalliset markkinat,  Qween Elizabeth Building ja muita hienoja paikkoja kaupungilla.

Ja tietenkin me käytiin kaikkien tietämällä oopperatalolla, ja nähtiin Harbour bridge! Kuvia taas tuli otettua pari sataa, mutta mitä sille voi kun viimeinkin siellä oltiin! Arvatkaa vaa miltä tuntus ku se kaikki oli siinä silmien edessä ihan oikeesti, mistä oli vaa osannu aikasemmin haaveilla ja nähdä tietsikan ruudulta tai lehtien sivuilta! Siinä vaiheessa tajusin kui paljon oikeesti tän kaiken eteen kannatti tehä töitä ja kui onnekas oon ku tänne pääsin! Joten kaikille muillekki: jatkakaa unelmoimista ja tehkää unelmienne etee töitä, nii kyllä ne unelmat ennemmin tai myöhemmin toteutuu! :)

Tyttö, joka elää unelmaansa,

-Vilma

ps. kiitos vielä kerran äitille ja isälle! love u! ♥