weekend

Taas on yksi hyvä viikonloppu takana päin. Tuntuu että jokainen viikonloppu on ollu odottamisen arvonen, ja hyvä niin. Ainakaan tekemisen puute ei ole yllättänyt vielä viikonloppuisin.

Kiireinen lauantai alko aamulla brunchilla yhden Rotary pariskunnan ja parin vaihtarin kanssa. Mentiin yhteen kivaan ravintolaan, josta on ihanat näköalat rannalle ja syötiin todella hyvä ja täyttävä aamupala. Itellä oli hedelmäsalaattia tomaatin kokosilla hedelmäviipaleilla, maustamattomalla jugurtilla ja myslihiutaleilla. Teen vaihdoin tällä kertaa chai latteen, mihin oon nyt täällä ihastunu. Todella hyvää; suosittelen maistamaan jos mahdollista. Koska viiden hengen mahduttaminen suosittuun ravintolaan tuntus olevan melkeen mahdotonta, jouduttii odottamaan jonkun aikaa vapaan pöydän löytymistä, ja sillä aikaa käytiin rannalla ottamassa vähän kuvia. Samalla mä ja Mo selitettiin uudelle vaihtarille kaikki tarvittavat, mitä me jo melkee kuukauden kokemuksella osattiin kertoa. :D Miettikää, huomenna oon ollu täällä jo kuukauden päivät!! Aika on lentäny kyl ihan siivillä.

aamupala

North beach

Calypso (Ranska), minä ja Mo (Saksa)

Kotona kerkesin olemaan pari tuntia, ennen kun lähdin kaverin synttäreille. Täällä käsittääkseni monet synttärit ovat teema- ja pukeutumisjuhlia, niin kuin tämäkin; illan teemana siis cowboyt/inkkarit. Itsellä kun ei kauheesti tullut Suomesta otettua teemaan liittyviä asusteita mukaan, yritin rakentaa sopivan kokonaisuuden host mumin ja siskon asusteista. En ainakaan ollut liian alipukeutunut, mikä oli hyvä, ja mumin liian isot bootsitkin meni ihan hyvin yhden illan. Juhlat oli tosi mukavat ja koristus oli kyllä upeeta! Kaikki ruuista alkaen jatko teemaa, ja ku paikalle ekan kerran astuin veti se vaivannäkö ja kaikki ihan hiljaseks. Meillä oli myös teemaan liittyen leikkejä, mikä toi ala-asteen mielee. Miksei Suomessa oo enää teemajuhlia? -Ne on just parhaita!

Kun nää juhlat sitten loppus host mum tuli hakee mut sitten suoraan seuraavaan paikkaan. Mun counselor oli siis kutsunu mut, Mon ja meijän perheet, sekä tulevat host perheet päivälliselle, jotta meillä olis mahollisuus tutustuu tuleviin perheisiin jo etukäteen. Mun harmiks kumminki vaa yks tulevista kolmesta perheestä oli paikalla, mutta muuten oli ihan kivaa. Oli mukava nähä millaseen perheeseen seuraavaksi pääsen ja puhua muittenkin uusien tuttavuuksien kanssa. Oon huomannu, ettei se ookkaa niin tylsää jossain päivälliselläkin, missä on suurimmaksi osaksi vaa keski-iän ylittäneitä akuisia, vaa mulla on ollu kyllä niissäki aina hauskaa. Ja ainahan se tylsän koti-illan voittaa!

Eilen aamulla mulle ei ollu mitään suunnitelmia päivän varalle, ja päätinki pitkästä aikaa nukkua kunnon yöunet. Ku sitten aamulla ylös aamupalalle jaksoin, päätettiin siskon kanssa lähtee kaupungille kattomaan siskon kavereille synttärilahjaa. Kaupungilla en kumminkaan kauheen kauan kerennyt olemaan, ku Mo soitti ja kysys haluunko lähtee häne ja häne host isän kaa Illawarra fly:in. Ei kyllä puhelimessa saanu mitää selvää, mikä paikka todellisuudessa oli, mutta päätin silti lähteä mukaan (Mon host dadin mielestä vaihtouoden tärkein sana on 'yes'). Automatka johti korkeelle vuorille, jollon tajusin minne oltiin menossa. Täällä siis jossain päin on sellanen mahtava paikka ylhäällä sademetsän keskellä, minne on rakennettu jonkunnäkönen silta, mistä näkee tosi kauas ja suurelta alueelta lähitienoon. Näkymät oli aivan mahtavat pilvistä huolimatta. Ja ekaa kertaa näin koko Wollongongin ja samalla Kiamankin yhdellä kertaa ylhäältä päin. Olen iloinen ettei mulla oo korkeen paikan kammoa, sillä sillon olisin menettäny niin paljon. Mahtava paikka! 

Kun takasin päi ajettiin, käytiin hakemassa Dominosta pizzat, ja päivällinen syötiin Mon isäntäperheessä. Tällä kertaa noutopizzakin maistus yllättävän hyvältä. Illalla kotiin tultua tuntu karulta alkaa välittömästi tekemää hyvän päivän jälkee läksyjä, mutta mitäs sille voit ku koulua täällä käyt. Toivottavasti seuraavistakin viikonlopuista tulee yhtä hyviä kun kaikista edellisistä! :)

Kouluhommia alkaa tulee mullekki jo enemmän, eikä kaikkee aina jaksais tehä, mut onneks sielläki on sitten kavereita joita on kiva nähä ja positiivisii yllätyksii niitäki välillä tulee; viime viikolla siis joutusin tekemään hospitalityn kokeen (en ees tienny et sellanen oli tulossa) ja tänään ku ne palautettii sain siitä 85% (!!!) En siis ollu lukenu ollenkaa ja sain paremman tuloksen ku moni meijän ryhmästä, kaikki vielä vieraalla kielellä! Nyt olen iloinen ku kaks läpästyy koetta jo takana.

-Happy Vilma