jo melkein aussi

Kolmas viikko Australiassa on lähteny jo hyvää vauhtia käyntiin ja nyt voin sanoo, et oon kunnolla sopeutunu tänne. Kotona uskallan ravata jääkaapilla noin 10min. välein, koulussa löydän omille luokille ilman saattajaa ja tietä ylittäessä osaan kattoo ekaks oikeelle ja sitten vasta vasemmalle. Eihän se pelkästään nää asiat oo, mitkä sen olon tekee, mutta elän täällä jo omaa arkee niinku Suomessa olisin.


Myös kouluhommat alkaa kasaantuu pikkuhiljaa päälle ja ensimmäinen koekki on jo takana päi. Kyseessä oli siis matikan koe. Vaikka kaikki kokeen asiat onki ennestään tuttuja, kieli teki helpostakin asiasta aika paljon vaikeemman. Tunneilla en pahemmin jaksais laskee, joten matikkaneroo musta tuskin täällä oloni aikana saa. Kokeessa mulla jäi pari tyhjää kohtaa kielimuurin takia tekemättä, mutta muuten meni yllättävän hyvin. Voi olla että sittenkin pääsen sen kokeen läpi?! Mutta aivan sama vaikken siitä kokeesta läpi pääsiskää, ku multa ei vaadita yrittämistä enempää. (Matikan tunneilla oon ollu aikasemmin ehkä 5 kertaa ennen koetta.)  


Onneks mulla ei noita lukuaineita sentää kauheen montaa oo, joten niistä ei nii ressiä tarttee ottaa, ja eihän mulla kyllä niistä muutenkaa tarveis, kun todistustakaan en taida saada. Hospitalitysta en tee mitään kokeita ja kuviksesta ei tarttee tehä teoriaa ollenkaa! Tietenki siellä on kans sellasia aineita, missä joudun tekee saman homman ku kaikki muutki, mut ei niistä jaksa kauheesti murhetta kantaa.
Onneks tylsiä tunteja tasapainottamassa mulla on myös kivoja aineita, kuten kuvis, design and technology ja surffaus. 
Laudan päällä ite pääsin ensimmäista kertaa viime perjantaina uintitestien jälkeen (jotka suoritettiin siis 17 asteisessa merivesialtaassa). Ja arvataki saattaa, ettei oo herkkua uida kylmässä merivedessä ilman märkäpukua tai uimalaseja, mutta päättäväisenä tyttönä siitä selvisin, vaikkakin silmät kirveli ja suu oli täynnä suolavettä. Merelle mentäessä sentään saatiin märkäpuvut päälle. Voin sanoa, että surffaaminen ei todellakaan ole helppoa! Tällä hetkellä olen varmaankin yksi koko maan huonoimmista surffareista täällä, mutta tuskin kukaan seppä on syntyessään. Onnistuin kunnolla sentää kaksi kertaa pysymään laudan päällä kaatumatta ja suuntahan on vaan ylös päin! Luulisi siis, että puolentoista termin jälkeen uskallan sanoa Suomessa osaavani surffata. :)


Viikonloppu meni edellisen tapaa taas todella nopeesti. Host vanhemmat lähti perjantai päivällä farmille, joten mä olin viikonlopun yli brasilialaisen vaihtarin, Luizan, host perheessä. Tää perhe oli todella mukava, ja mulla oli todella hauska viikonloppu!
Perjantaina oltiin Luizan kanssa hänen counselorin luona päivällisellä. Ihmisiä, niinku ruokaaki oli paljon ja tunnelma oli todella hyvä. Ihmiset innokkaina kyseli Suomesta ja sen kesästä ja talvesta ja niinku monilla muillakin, huomasin myös näillä olevan Suomitietous aika hukassa. Mitä muuta ausseista kans illan aikana huomasin, oli että aussit osaa pitää hauskaa, seuraavat innokkaina aussi futista ja ovat todella äänekkäitä! :D


Lauantaina sitten oltiin kiertelemässä ja katsomassa paikkoja Wollongongissa ja Kiamassa. Ensin käytiin katsomassa jotain buddha temppeliä Wollongongissa. Temppeli oli kyllä tosi suuri ja hieno kaikkine koristeellisine seinineen ja kattoineen. Suurimmassa temppelihuoneessa ihmiset rukoili viiden suuren buddhan edessä polvillaa, ja osa ripusti toiveitaan toivepuuhun kauniina kortteina. Nähtiin myös yhdessä huoneessa aivan uskomattoman hienoja lankatauluja, joita harmikseni en pysty teille mitenkää näyttämään tai kuvailemaan. Tää temppeli sijaitsi siis mäellä, jonka päältä oli upeet näkymät kaupunkiin ja merelle päin. Siellä mäen päällä oli sellanen torni ja iso kello, joka lähetti onnea perheelle kun sitä kerran kumautti; toivottavsti soitto löysi perille saakka! 
Temppelin jälkeen jatkettiin matkaa Kiamaan. Kiama on pieni kaupunki Wollongongista etelään päin, jonka nähtävyys on jo aikasemmassa postauksessani kertoma Blow hole. Käytiin siis katsomassa sitä ja piipahdettiin samalla paikallisessa kirjastossa (:D). Lounas syötiin kivalla rantakadulla. Kiaman 'nähtävyyksien' jälkeen palattiin takaisin Wollongongiin ja synttäreille. Päivällinen syötiin todella hyvässä vietnamilaisessa ravintolassa, minkä jälkeen kerettiin vielä iltanäytökseen katsomaan Cameron Diazin tähdittämä 'Bad Teacher'.

 minä ja Luiza

 kello, jolla onni lähti Suomea päin

 Kiaman majakka

Kiama


Sunnuntaina vuorossa oli retkipäivä Symbio zoohon. Kokoonpanoon kuului mun lisäksi Luiza, Moritz (saksalais vaihtari mun klubista) ja sama nainen, jonka kanssa olin viime viikonloppuna Sydneyssä käymässä. Hän siis halus viedä nyt muitaki vaihtareita jonnekki ja eläintarhahan on ihan kiva paikka oppii paikallisesta luonnosta ja elämästä. Meijän harmiks sää kumminki muuttus aurinkoisesta aamusta tosi sumppuraiseks ja kesken matelija shown alko raju sade ja myöhemmin vielä ukkonenki. Kierros siis jäi aika pahasti kesken, ja parempaa säätä sekä koala shown alkua odotellessa syötiin picnic ulkokatoksen alla samalla seuraten muuttuvaa säätä; ja mä kun luulin ettei täällä sataisi rakeita koskaan! Kun koala shown piti alkaa, meille kävikin ilmi, että se oltiin siirretty puol tuntia aikasemmaks, minkä takii koko show jäi näkemättä, mutta sentään koalia muuten nähtiin. Koko päivän kohokohta kylläkin oli pikkukengurut, joita pienestä sateesta huolimatta lähettiin kattomaan. Ne otukset kyllä sulattais kenen tahansa sydämen jos niitä pääsee silittää ja syöttää. Ykski söpöläinen pomppi mun (porkkanan) perässä ja pikkunen vaavi kurkki innokkaana pussistaan. Takasin tullessa pysähdyttiin vielä pikasesti ihastele Wollongongii ylhäältä päin ja ottamaan hiukkasen kuvia. Kotona haastoin Luizan pelaamaan korttia ja opetettii toisillemme uusia korttipelejä.

   

 Moritz, Luiza, minä

Wollongong


Mun kaks mennyttä viikonloppua on ollu kyllä tosi mukavia ja innolla odotan seuraavaa; silloin tämä tyttö lähtee uusien seikkailuiden perään Canberraan! Mutta siitä sitten viikon päästä lisää, sillä kouluviikkoakin on tässä välissä vielä pari päivää jäljellä.


Kun siellä Suomen päässä pian taas koulut jatkuu ja syksy tekee tulojaan mä ootan täällä innokkaana kesää. Viime viikko oli poikkeuksellisen lämmin, ku keskipäivän ilman lämpötila nousi 20 asteen paremmalle puolelle sunnuntaita lukuun ottamatta joka päivä ja talvi koulupukujen kanssa sai pihalla hikoilla. Nyt kumminki lämpötila on taas laskenu noin 15 asteeseen ja parina päivänä sato ja ukkosti. Toivotaan että kesäsäät tavottaa pian NSW:nki ja te pääsette vielä hetken aikaa nauttimaan loppukesästä siellä Suomessa.


Nyt mä rupeen tekemään power pointtia ja jatkan kirjottamista taas myöhemmin, sillä perjantaina joudun pitämään puheen mun koko koulun edessä. Ja jokainen joka mut vähänki tuntee, tietää etten oo mikään puhuja tyyppiä, joka haluisi olla kaikkien huomion keskipisteenä, joten saas nähä miten menee!


hermostunut, tuleva surffari, ammattipuhuja ja matikkanero,


-Vilma


Ps. Tähän saakka oon kirjotellu tänne blogiin vaan mitä mieleen sattuu tietämättä mitä tästä blogista ajatellaan. Siks aattelinki nytten kysyä teiltä lukijoilta, mitä haluutte mun vuodesta kuulla. Mistä kerron enemmän, mistä vähemmän jne. Haluutteko enemmän kuulla mitä täällä ajattelen, vai mitä oon puuhaillu. Otan mielelläni kaikki ehdotukset vastaan ja yritän tehä tästä blogista myös teille mieluisamman. Ja tietenkin vastaan kaikkiin kysymyksiin, mitä mulle laitetaan. :)

Sydney

Nyt on ensimmäinen viikko Australiassa jo takana ja innolla lähen kohti tulevaa. Kun oikee aloin miettii, tuntuu et olisin ollu täällä jo kauemmin, mut mikäs ihme tuo ku viikossa oon päässy kokemaan enemmän kun monet kokonaisen kuukauden aikana!

Vaihdoin kesäisen Suomen Australian talveen, keskelle aivan uudenlaisia tapoja ja kulttuuria. Ilmaston ja ympäristön lisäks mulla vaihtu niin aika, koulu, kieli ku perhekki. 

Vaikka alkuun toi kaikki tuntu raskaalta (väsytti melkee koko ajan ja joskus ei enää olis jaksanu puhuu ihmisten kanssa ku kieli tökki)  oon nauttinu mun ajasta täällä. Eihän tä nyt Suomen elämää ihmeellisempää oo, mut ei multa mitään valittamistakaa löydy. Arki on ihan tavallista, ei mitään kummempia, ja asiatki alkaa pikkuhiljaa järjestyy myös koulun osalta.

Ilmatki on alkanu jo lämmentä ja kevät on jo aivan ovella. Pian noi lämmittimet on jo historiaa ja voi jo vaihtaa vähän pienempää vaatetukseen. Ensin kyl pitäis käydä tsekkaas tän paikan vaatekaupat läpikotasi ja täydentää vaatekaappia hieman; tuo kun vähän ammottaa tyhjyyttään lentorajoituksien takia.. äitille jä iskälle; voisitteko pian lähettää sitä pakettia tänne päi?! pyytäkää Eemeliltä se lista ja lisätkää siihen suoristusrauta vielä, kiitos! :)

Monet jo tässä vaiheessa ihmettelee mitä toi otsikko tuolla meinaa ku missään ei Sydneystä oo vielä mainittu sanaakaan, mutta nyt mainitaan; loppuviikon aikana tuli siis ajettua Wollongongin ja Sydneyn välistä tietä pariin kertaan, kun sitä perjantaista sunnuntaihin saakka joka päivä kuljin edestakaisin. Kilometrejäkin kertyi mukavasti yhteensä yli 550.

Perjantaina oli koulun retki Taronga Zoohon. Retkelle lähti kaikki koulun 8.luokkalaiset, sekä minä ja toinen vaihtari Tanskasta (molemmat luokalla 11); vaihtarina olon pieniä plussia koulussa.. Olihan tuo ihan hyvä kokemus vaikkei omaa ikäluokkaa mukana ollukkaa. Näin monii eksoottisii eläimii ja ilma ja maisemat oli mitä mahtavimmat, joten mikäs siinä ulkona kierrellessä. Kuvia tuli taas otettua aika runsaasti, joten tässä niistä pari :)

 Toronga Zoo 

Lauantaina ajettiin Sydneen sitten host perheen kanssa. Siskolla oli siellä stipendi haastattelu ja päätin lähtee muitten mukaa, ettei kotona tartteis yksin koko päivää viettää. Sillä aikaa kun muut oli oottamassa sisällä haastattelua, mä jäin ulos nauttimaan Aussien talvesta; mikä sen parempi tapa viettää lauantai päivää kun seurata aussifutista nurmikolla istuen, ku aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on mukavan lämmintä?!

Myöhemmin sitten nähtiin toinen host sisko ja sen ystävä kaupungilla, ja mentiin italialaiseen syömään porukalla. Ehdittiin vielä pikasesti markkinoillaki käymää, ennen ko ne meni kiinni, ja sitten tultiin illalla kotiin.

Eilen, sunnuntaina, olin sitten the Rockseilla Aroma festivaaleilla. Mun host clubista yks pariskunta halus viedä mut sinne festivaaleille ja samalla sitten esitellä mulle hiukan Sydneytä. Tä Aroma festivaali oli joku kahvi, suklaa, mauste juttu, missä oli paljon kojuja myynti- ja maistelupisteinee. Paikalla oli myös elävää musiikkia. Koko alue oli ihmisistä aivan täynnä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Alkuun käveltiin sitä rantaa pitkin ja Chris selitti mulle kaikkee Sydneystä ja sen nähtävyyksistä. Lounas syötiin kivassa ravintolassa aivan rannassa. Illemmalla käytiin sitten katsastamassa paikalliset markkinat,  Qween Elizabeth Building ja muita hienoja paikkoja kaupungilla.

Ja tietenkin me käytiin kaikkien tietämällä oopperatalolla, ja nähtiin Harbour bridge! Kuvia taas tuli otettua pari sataa, mutta mitä sille voi kun viimeinkin siellä oltiin! Arvatkaa vaa miltä tuntus ku se kaikki oli siinä silmien edessä ihan oikeesti, mistä oli vaa osannu aikasemmin haaveilla ja nähdä tietsikan ruudulta tai lehtien sivuilta! Siinä vaiheessa tajusin kui paljon oikeesti tän kaiken eteen kannatti tehä töitä ja kui onnekas oon ku tänne pääsin! Joten kaikille muillekki: jatkakaa unelmoimista ja tehkää unelmienne etee töitä, nii kyllä ne unelmat ennemmin tai myöhemmin toteutuu! :)

Tyttö, joka elää unelmaansa,

-Vilma

ps. kiitos vielä kerran äitille ja isälle! love u! ♥

First day at school!

Tänään oli siis ensimmäinen päivä koulussa. Oikeestaa aika hämmentävää. Suomessa ku oon tottunu sellaseen perinteiseen noin 500 oppilaan sekakouluun, missä ei tietenkään käytetä koulupukuja, ja täällä taas olen koulupukuineni 1200 tytön joukossa. Kouluki on aivan valtava ettei tiiä minne suuntaa pitäis lähtee, mutta eiköhän tähän kaikkeen totu, vaikka siihen meneekin varmasti vielä aikaa. Tytöt ainakin on tosi mukavia; tulevat heti juttelemaan ja kyselevät paljon, mutta sekin luultavasti johtuu siitä, että olen ensimmäinen suomalainen st. Maryssä. Tänään sain valita aineet mitä haluisin opiskella, sain oman diaryn ja juomapullon ja sit huomenna kai saan oman läppärin, kirjasto-, linja-auto- ja junakortin. Koulukirjat saan lainattuu siis kirjastosta. Opettajat vaikutti ainaki ekan päivän jälkeen ihan mukavilta, mitä nyt aika tiukkoja siellä.. pitää vaa noudattaa kiltisti sääntöjä; joita löytyy paljon!; ja yrittää tehä mitä pyydetään. Ja tietenkin kauniilla hymyllä pääsee jo aika pitkälle. :)

Koulupuku (kuvasta puuttuu ylisuuri bleiseri ja koulukengät)


Ausseissa oon ollu nyt neljä päivää ja mukavaa aikaa on ollu. Ensimmäiseen kunnon host perheeseen tulin eilen. Perhe on todella mukava ja tullaan varmasti hyvin juttuu. Perheeseen kuuluu kuusissakymmenissä olevat vanhemmat ja liuta lapsia. Kaikki lapset kumminki asuu jo muualla, joten tällähetkellä asustetaan kolmestaan. Perheen tyttökin, joka on mua vuoden vanhempi, käy Melbournessa sisäoppilaitosta, joten pahemmin häntäkää ei täällä näy. Ruuasta ei täällä ainakaa pitäis olla puutetta ku illallisella lautalselle laitetaan kolminkertainen annos, mitä kotona oon tottunu ja lisää sais vaikka samallaise annoksen. Ehkä siis on pian aika mennä tutustuu kaupungin lenkkipolkuihin?!  Jos Australian ja suomen eroista puhutaan, ei tä ainakaan omasta mielesti merkittävästi eroa kotimaasta, ellei sitten tajua, että täällä on nyt talvi parhaimillaan! Kyllähän niitä eroja paljon löytää, mut jokaisella maalla on omat tapansa. 


Koska edellisinä päivinä ei ihmeempiä oo päässy tapahtumaan enkä viittii enempää kirjottaa, lisään tähän niitä lupaamiani Singaporen ja Australian kuvia loppuun. Joten olkaapa hyvät!

Köpiksen lentokentältä

Singapore

Wollongong


-Vilma

Australia!

Täällä sitä nyt ollaan; maailman toisella puolen! Ei oikeen tiiä mitä pään sisällä sisällä liikkuu tällä hetkellä, mut kyl on mahtavaa viimeinkin olla täällä. 

Singaporen reissu oli aivan mahtava! Todella hieno paikka, mahtavat ilmat, kylläkin todella kuumat, ja hyvä porukka. Nähtiin ja koettiin paljon uutta, eikä yks lisäpäivä siellä olis ollu pahitteek. Käytiin esim. Night safarilla, Little Indiassa, China Townissa jossain moskeijoissa ja temppeleissä, Sentosan saarella ja tietenkin kiertelemässä ympäri kaupunkia. Kaupoissaki tuli käytyä, mutta kauheesti en mitään ostanu ku painoraja huhuili kokoajan päässä.. loppujen lopuks tuli hiukan ylipainoa, mutta onneks siitä ei laskutettu. :) Kun kaikkee kivaa on päässy tekemään on unet kans jääny vähän vähille; kiitos Liisan, viimisenä yönä nukuin sellaset kolme tuntia.. ja tosiaan, nyt lentokoneessa sen pari tuntia, joten pariin päivään en unesta kauheesti oo saanu nauttia ja nyt väsyttää!

Tää Wollongong on aivan ihana paikka, kylläkin täällä on todella kylmä! Nytkin päällä collarit, huppari ja villasukat sisällä ja siltiki palelen. Käytiin tänään kiertääs ympäri kaupunkia autolla ja käveltiin hetken aikaa ulkona rannalla ja näköala paikoilla ja oon niin varma et tuun pitää tästä paikasta niin paljon! Kuvia lisään myöhemmin sekä täältä että Singaporesta ku pääsen paremmalla ajalla koneelle.

Huomenna mennään järjestelee täällä asioita ja sitten keskiviikkona alkaa koulu! Aamulla käyn siellä koulussa kattomassa; valitsen kai ne aineet yms. Sitten tietenki pitää hankkia uus sim-kortti, vähän hygienia tavaroita, täydentää koulupukua ja hankkia UGG:t. Kuulemma kaikilla ausseilla sellaset on ja munkin on sellaset pakko huomenna saada! :D Koitin tänään muuten mun koulupukua, ku saan siis sellasen käytetyn lainaan, ja se oli aivan järkyttävä! Voi että nauroin itteäni ku kattelin peilistä mun asukokonaisuutta, eiköhän sillä vuoden selviä. Paidat oli aika isoja ja se takki oli huge, mut enköhän mä neki saa huomenna jostain hommattua + ne ihanat koulukengät..

Kello on täällä jo melkee kaheksan, ja silmät menee jo kiinni, joten nyt painun pehkuihin. Toivottavasti en täällä sentään vilustu. Kirjottelen taas ku koneelle pääsen ja toivottavasti ens kerralla saan jo tänne kuviakin.

Nauttikaa te nyt siitä Suomen Lämpimästä Kesästä siellä!

-Vilma

viimeinen yö kotona..

Lähtö siis ylihuomenna (huomenna) ja olotila vähän sekava. Viiminen viikko on menny todella nopeesti, eikä ihmekkää ku joka päivällä on ollu jotain tekemistä. Ihan hullua ajatella, että viikon päästä oon jo Australiassa, paikassa jonne oon aina haaveillu pääseväni! Ihme ja kumma mua ei vieläkään jännitä, mutta suoraan sanoen vähän kauhistuttaa. Sitä power pointtia en saanut tänäänkään jatkettua ja pakkaamisetkin on vähän kesken. En ikinä olis arvannu et pakkaaminenki vois olla niin raskasta, mutta kyllä se on! On jotenki todella vaikeeta pakata kamaa niin pitkäksi aikaa kun painorajoitukset ja tietämättömyys jarruttaa koko ajan. Eikä pelkästään ne, myös fiilis on ollu tänää vähän haikee. Epätodellista tajuta, et tähän taloon palaan seuraavan kerran vasta vuoden päästä, sen jälkeen kun ton ulko-oven takaatani suljen.

Tänä viikonloppuna on ollu ihana nähä, et mulla on niinki paljon ihmisiä, jotka välittää ja tulee oottaa mua takasin kotiin. Perjantaina kaverit oli siis järjestäny mulle ylläriläksijäiset!  Luulin meneväni ihan vaa kaverille yöks ku mua vastaan tultiinki pihalla alkumaljojen kaa. Olin aivan hämilläni, koska olin varma ettei kukaan mulle mitään läksijäisii järjestäis, mut olinki näköjää väärässä. Grillailtiin ja vietettiin hyvää aikaa ihan pikkuporukassa, ja mulla ainaki oli tosi mukava ilta! Sain tytöiltä myös aivan ihanan leikekirjan ja sydänriipuksen, jotka aijon ottaa mukaan sitten Ausseihinki. Siihen kirjaan oltiin liimattu paljon kaikkii ihanii ja hauskoi kuvii vuosien varrelta, jotka toi paljon hyviä muistoja mieleen. Eihän siinä muuta voinu ku itkee sitä selatessa. :') Kiitos paljon teille! ♥

Lauantai illalla sitten kummitäti ja lapset oli meijän mökillä käymässä. Syötiin, juteltiin ja käytiin pienellä veneajelulla. Oli tosi ihana nähä ennen lähtöä! Kummitädiltä sain vielä matkaan aivan ihanan sydänriipuksen, joka varmasti tulee pysymään mun kaulassa koko vuoden!

Ekaa kertaa tänä viikonloppuna mun olo on ollu haikee ja vähän epäileväinen. Tietenkin innolla lähden valloittamaan tuntematonta ja kokemaan uutta, mutta tuntuu kauheelta jättää tärkeet ihmiset tänne. Onhan vuosi lyhyt aika, mutta kyllä mulla kova ikävä tulee! Äiti on itkeny viikonlopun aikana aika paljon, ja tietenkin siinä itelläkin tippa linssiin tulee. Kumminki oon niin kiitollinen mun vanhemmille, jotka suo mulle tän mahtavan kokemuksen.

Kello on jo vaika mitä, ja kaikkee on viel tehtävä. Onneks autossa kerkee sitten nukkumaan.

Seuraavan kerran päivittelen kuulumisiani varmaan Suomen rajojen ulkopuolelta, joten pitäkää tää maa maailmankartalla ja muistakaa unelmoida!

-Vilma

6+2

Tänään lähti siis viimeinen kokonainen viikko käyntiin täällä koti Suomessa. Tuntuu et mitä pitemmälle kalenterin sivuilla päästää, sitä nopeemmi viisaritki juoksee kellotaululla eteenpäi. Tällä hetkellä ajatukset on aika sekavat, vaikken vielkää osaa oikeestaa ollenkaa jännittää; ootan innolla lähtöö ja niitä kaikkii uusii kokemuksii ja paikkoja joissa pääsen vuoden aikana käymään, mutta jossain vaiheessa haluis vaa pysäyttää kellon ja jäädä hetkeks aikaa nauttimaan niistä hyvistä hetkistä, mitä täällä elän. 

Viisumin sain jo viimeviikolla, oliskohan ollu jo seuraavana päivänä viime postauksesta, eli todella nopeeta toimintaa sieltä päin! Samoin matkalaukku tuli sillon Turusta hankittua, ja nyt keskellä huoneen lattiaa makaa mun ensimmäinen ihka oma auringonkeltainen Samsonite. :) Tosin, pakkaamista en vielkää oo alottanu vaikka itelle vakuuttelin sen alottavani heti ku laukku tulee hommattua.. :D

Vasta eilen illalla ku kalenteria oikeen tarkastelin (miettisin missä välissä host klubille sen Power Pointin Suomesta teen) tajusin ettei tässä oo oikeesti enää paljookaa vapaa-aikaa jäljellä, jos aijon saada kaiken tarpeellisen valmiiks ennen ens viikkoa. Tärkeimmät jutut on kyl jo melkee kaikki järjestelty, mut viel on myös asioita mitä pitäis muistaa ja hommaa ennen viikonloppua. Tällä viikolla nään vielä pari kaveria, mamman ja papan, sekä kummiperheen, ja käyn parissa kesäteatterissa. Töitäkin on jäljellä pari vuoroa, mutta sitten sunnuntaina viimeistää  on pakko alottaa pakkaaminen. Maanantai aamuna lähetäänki sit perheen kans ajelee kohti Helsinkiä, jossa olis tarkotus viettää viiminen yhteinen päivä kimpassa ihan vaa perheen keske. Uskon että viimestää tollon voi olla aika sekavat ja haikeet fiilikset, jos ei aikasemmin ole jo tullu.

Ihan hullua miettiä, että kahen viikon päästä oon jo aivan erilaisessa ympäristössä, aivan erilaisen perheen keskellä, jossain vielä niin tuntemattomassa!

-Vilma

jo lähenee

Voiko kaiken tarvittavan saada valmiiksi kahdessa viikossa? -Toivottavasti, sillä enempää aikaa mulle ei enää ole, enkä siis mitään vielä asian eteen ole tehnyt. 

Lähtö siis lähestyy jo uhkaavasti ja tuhat ja yks asiaa vielä tekemättä. Viisumiakaan en ole vielä saanut, koska AASES lomakkeessa mun sukunimi oli kirjotettu väärin, ja Berliinistä laitettiin mailii, että tartteen nyt uuden, missä kaikki on oikein (kuulakärkikynällä korjattu versio ei siis kelvannut). Odottellaan siis Australiasta uutta, jonka vois lähettää eteenpäi. Onneks tässä on sentään vielä hyvin aikaa.. Mun tuurilla nyt ei voinu olettaakkaa et viisumihakemus olis kerralla menny läpi, mut toivottavasti ei enempää esteitä enää ilmene.

Matkalaukkua ollaan menos äitin kaa kattoo huomenna. Saas sitten nähä millasen laatikon kaupungilta raijjaan kotiin, mutta tavotteissa siis löytää kiva, suuri ja kevyt matkalaukku alle puolessa tunnissa Turusta. Mahdotonta?! -toivottavasti ei :) Aikomus olis myös saada viimein ja vihdoin pari lahjakorttia kulutetuks, ku ei niitä mahollisuuksia tässä enää tule. Joku voi ajatella, et toihan on helppoo, mut voin sanoo ettei; ne on pyöriny viime syyskuusta lompakossa muitten korttien joukossa, eikä useista kauppareissuista huolimatta oo vielkää sieltä häipyny..

Samsonite

Töitä on jäljellä viel viis vuoroo, ja sitten seki luku mun vuosikirjasta on käyty läpi. Mun tuuri ettei vimpalle viikolle tullu kahta vuoroo enempää, sillä vielä power point esitys host klubille alottamatta, pakkaamisii en oo ees kerenny ajattelee, tuliaiset hommaamatta, vimppoi asioit selvittämättä, tarpeellisii tavaroita ettimättä, pinssit yms. hommaamatta etc. Tapani mukaan siis kaikki on tapahtumassa viimetipassa. Toivottavasti sentään ajoissa! Tässä vaiheessa kun sitä aikaa vielä on, olisi hyvä ottaa itsestä niskasta kiinni ja ruveta tekemään, mut se on vaa niin vaikeeta!

Toivotaan kaikki vielä vimpalle viikolle nättiä kesäsäätä koko Suomeen, sillä parin viikon päästä oon taas keskellä talvea! 

-Vilma