Sydneyn valoja

Moikka taas! 

Samaan aikaan kun te siellä koti Suomessa päivittelette Facebookkiin lämpimistä päivistä ja koulun loppumisesta, minä täällä ilosesti kattelen kun puista putoo lehdet ja kalenterissa vielä 4 viikkoa koulusta jäljellä. Iltasin täällä on ollu jo todella vilposta, mutta onneks päivällä vielä on melko lämpöstä, että ilman ohkasia takkejakin pärjää. Ite olin jopa rannalla tossa viikonlopun aikana, vaikka veteen saakka en enää oo pitkään aikaan menny.

Jo toista viikkoa ollaan elelty nyt host isän kanssa kaksisteen kun host äiti lähti edellis viikolla Phjois-Irlantiin kolmeks viikoks perhettään tapaamaan. Kumminkaan ruuasta ei oo ollu vielä pahemmin pulaa ja pyykkien pesukin on hyvin hoitunu, vaikka meijän 'kokki' onkin toisella puolella maailmaa.

Nyt oonki huomannu, kuinka läheisiä naapureita ja kavereita täällä ihmisillä on, kun jo pariin otteeseen meijät on kutsuttu naapuriin illalliselle tai sit joku on tuono ruokaa ihan ovelle saakka! Tavallisestikki ihmiset vaa piipahtaa pihalle ja jää kahveille, ihan vaan kysyäkseen kuulumisia. Eipä ainakaan meijän nurkissa tollasta oo ollu enää vähään aikaan ollenkaan!

Perjantaina piti taas parin minuutin puhe koko 1200 tytön koululle pitää, kun koulu hyvästeli jo nyt mut virallisesti (siltikin vielä 5viikkoa jäljellä). Kyllähän se lopulta ihan hyvin meni, vaikken yhtään yleisölle tykkää puhuakkaan

Kouluviikkojen aikana ei oo kyl kauheesti tapahtunu, kun kaikki kaverit opiskelee taukoamatta ja vaihtarikaveritkin on ollu jossain muualla. Onneks sentää viikonloppuina ei oo tarvinnu kotiin jäädä peukkuja pyörittelemään..

Perjantai iltana menin yhen kaverin kanssa kattomaan tota uusinta Sacha Baron Cohenin leffaa, diktaattoria. En noita leffoja oo aikasemmin nähny, enkä tiiä mitä siihen sitten kommentois.. :D Kyllä mun on vielä pakko se Brüno nähdä, kun meijän vaihtareiden keskuudessa siitä on syntyny sellanen sisäpiirin vitsi.

Lauantaina ohjelmassa oli matka Sydneyhin kattomaan Vivid Sydneytä. Vivid on tollanen reilun parin viikon mittanen tapahtuma Sydneyn satamassa ja CBD:n alueella, jolloin joka puolelle aluetta ilmestyy erilaisia valo taideteoksia ja joi joittenkin isojen rakennusten, kuten oopperatalon kylkeen heijastetaan erilaisia kuvia. Täytyy sanoa, etten tiiä onko kyseessä kansainvälinen vai kansallinen tapahtuma, mutta jo neljättä vuotta toi on kuulemma pyörimässä ja joka vuosi isompana on tullut esille. Vaikka oopperatalon heijastuksiin olin aika pettynyt (edellisinä vuosina ollu todella värikäs ja mieleenpainuva, tänä vuonna valkosella ja harmaalla taustalla kierivä nainen), yleisesti ottaen toi oli todella hyvä! Toivoisin pääseväni täänä viikonloppuna vielä uudestaan sinne kavereitten kanssa, sillä koko aluetta ei yhden illan aikana kerenny kattomaan ja samalla kuvia räpsimään. Niitä kun illan aikana tuli otettua yli 700! Lopussa niistä pari mukana.

Eilen host veli oli tullu Sydneystä alas tyttöystävänsä kanssa, ja niitten kanssa mentiin tonne rannalle koirien kanssa ja myöhemmin menin pelaamaan tennistä host isän kanssa. Ei sitäkään oo vähään aikaan tullut tehtyä.

I ♥ Australia!

Saas nähdä mitä tämä viikko tuo tullessaan,

Vilma




Ps. Nyt varmistus, ettei kuvat ainakaan oo huonoja kameran takia, vaan kyllä se tästä bloggerista johtuu..

tiivistetyt pari viikkoo

Päivät vaa vähenee hetkessä ja enää onki alle 7 viikkoa jäljellä! Missä vaiheessa mä kerkeen tekemään kaiken, mitä suunnitelmissa on?! Miks vuodessa on vaan 12 kuukautta vaikka 14 sijasta?

Koulu on taas lähteny safarin jäkeen tavallisesti käyntiin ja yr 12 tapaan, kirjotusten lähestyessä, kouluhommiakin on mukavasti ollu tiedossa kokeiden keran. En enää kumminkaa vaksa noista niin paljoa stressata, vaan yritän pitää mahdollisimman rennot vimpat 5 viikkoa koulussa. Perjantaiseks pitäis kyllä taas parin minuutin puhe koko koululle kirjottaa kun mut jo nyt hyvästellään virallisesti (yks opettaja on lähdössä lomalle ja halus nähä ku mulle toivotetaan hyvää loppu elämää.. :D). 

Perjantai illalla meillä oli koulussa OP shop Ball kolmen muun katolisen koulun kanssa. Illan tarkotuksena oli siis pitää hauskaa tanssien ja tutustuen uusiin ihmisiin/ vaihtaa kuulumisia vanhojen kanssa pukeutuen kirppareilta ostettuihin vaatteisiin. Voi, kumpa mulla vaa olis kuvia tosta illasta!

Viikonloppuna olin vaihtarikaverin luona Sydneyssä, kun lauantai iltana mentiin kattomaan aussi jalkkista (AFL). Todella hyvä peli, jos multa kysytään! Paljon parempi kun rugby tai muut tollaset, tässä kun on niin paljon enemmän vauhtia ja taitoa mukana. Swans faneina vaatteista oikee löytys punasta ja valkosta, ja pisteenä iin päällä punanen joutsen poskelle maalattuna. :) Ja kunnon aussien tapaan illallisena hallilla näitten meat pie ja ranskikset. :D

Pitihän mun vielä Suomen peliiki netistä seurata, mutta ei tuo nyt leijonilta menny ihan niin hyvin kun näiltä joutsenilta..  (perjantai vastasena yönä katoin jäkistä ekaa kertaa 12 kuukauteen, kun Suomi voitti USA:n. So excited!!)

Sunnuntai päivä kulus sitten shoppaillessa, vaikka nyt oon tosi hyvin pitäny itteni kurissa, enkä taaskaan ostanu ruuan lisäksi yhtään mitään! Eka pikku paketti lähti jo kotiin päin, mutta vielä pitäis pari isompaa saada lähetettyä.. Porukat varmaa jo kotona luulee että muuttokuormaa oon sinne päin tuomassa.

Ilmat täällä on Euroopasta poikketen muuttumassa vaan vilposemmaksi ja illat onki jo todella kylmiä (15'C). Nyt on vielä sentään päivät noussu 20 asteen paikkeille, mutta jotkut päivät on taas vuorostaan pysyny aika matalalla. Huvittavaa sanoa, mutta kyl 20 astetta täällä tuntuu vaan niin kovin paljon kylmemmältä!

Edellisenä viikonloppuna mulla oli joitain vaihtarikavereita yötä, kun perjantaina mentiin yhdessä thai ravintolaan ja lauantaina meillä oli toiseks viiminen rotari juttu koko piirille. Ei enää noitakaan ihmisiä kovin monta kertaa pääse näkemään. :/

Äitien päivä meni rennosti barbien (BBQ) ohella perheen ja kavereitten kesken. :)

Loppuviikoks suunnitelmissa olis taas visiitti Sydneyssä ja ehkä vois jossain vaiheessa leffaankin mennä. :) Kavereita kun yritän tässä nähä nyt vielä entistäkin enemmän.

On muuten hassua nyt seurata miten ihmiset Suomessa on odottamassa omia perhetietojaan ja itellä on jo kohta aika palata kotiin. Kyllä niin hyvin muistan kun ite olin tossa tilanteessa, kattoen sähköpostia ainakin tunnin välein.. :D

-Vilma


ps. Sori, ettette oo saanu nyt kunnon kuvia pitkään aikaan, mut mun toisen kameran kuvat ei suostu nyt millään lataantumaan hyvinä tänne.. 

Uusi yritys

Oon todella pahoillani, mut tekniikka petti taas, eikä nä kuvat näytä vielkään yhtään edellistä päivää paremmilta. Voi olla että saatatte jäädä kohta kokonaan ilman kuvia, ellette tällästä laatua halua nähdä:

Nyt hyviä öitä,

-Vilma

kuvapostaus(ko?)

Olen todella pahoillani, mutta jostain syystä mun kone tai kamera ei suostu ollenkaan tiimityöhön, ja kuvat on nyt joka kerta latauksen jälkeen tälläsiä, ettei niisä mitään meinaa selvääkään saada. En nyt sit viittii enempää näitä lisätä vielä kun alkukaan ei onnistunu ollenkaan, mut teen kyllä parhaani, että saan jotain hyviä kuvia pian teillekkin näytille. Omissa kansioissa kun niissä ei oo mitään vikaa.. 

Eli Jos joku minua viisaampi osaa kertoa mistä tällänen johtuu, tai miten sen pystyy korjaamaan, otan mielelläni apua vastaan! Kiitos.

Tekniikkaan pettynyt

-Vilma

Australian Safari

Moikka taas! Ja terkkuja Wollongongista!


Nyt on se sitten valitettavasti munkin osalta ohi; Australian Rotareitten järjestämä kolmen viikon bussireissu ympäri Australian itä osia 30 vaihtarin kanssa ympäri Euroopasta, Amerikasta ja Japanista. 
Vajaat neljä viikkoa sitten 30 vaihtaria ympäri Wollongongin, Sydneyn, Blue Mountainsin ja New Castlen alueelta pakkas isot siniset laukut täyteen lämpimiä vaatteita ja leiriytymis kamppeita, mukaan lukien makuupussit ja ruokailuaterimet, ja hyppäs yhdessä innokkaasti bussin kyytiin odottaen elämänsä seikkailua. Sillon vettä sato kaatamalla ja sääennusteet lupas vaan lisää vettä, mut jokanen oli silti täynnä intoa jo odotusta. Nyt melkeen viikon jälkeen kotiin paluusta voin ehdottomasti sanoa, että nyo oli parhaat kolme viikkoa elämästäni! 

Tää kartta näyttää teille sen reitin mitä pitkin kuljettiin, että saatte hiukan käsitystä missä päin me ton kolmen viikon aikana kuljettiin ja pysähdyttiin. Ja tuo kartta alhaalla antaa vähän käsitystä Australian ja Euroopan kokoerosta, tosiaankaan tä ei oo ihan pieni saarivaltio.. Matkaa yhteensä kertys yli 7000km tietä pisin ja noin puoltoista tuhatta kilometriä lentäen (Cairns - Alice Springs).

Eka viikko meni ajaessa Wollongongista ylös päin rannikkoa pitkin. Pysähdyttiin mm. Byron Bayssa, joka on hyvin tunnettu turistikohde ihan NSW:n (New South Wales) ja QLD:n (Queensland) rajalla. Harmi, että meillä oli vaan yks yö siellä, sillä mielelläni ton kaupungin olisin nähny paremmin. Niinku monet hyvät surffi kaupungit, myös Byron Baykin on hyvin rennon ja hipihtävän olonen paikka, minka baarit ja yökerhot on aina täynnä nuoria reppureissaajia. (Ps. Suomalainen matkailumainos bongattu Byron Baysta!) Myös me päästiin surffamaan lähellä Byron Bayn rantoja, ja vaikka aallot olikin tällä kertaa vähän huonoja, jokanen onnistus seisomaan ainakin pari kertaa.

Airlie Beachillä meille oltiin järjestetty päiväretki ocean raftinging merkeissä (sori, ei mitään tietoo suomen vastikkeesta). Tollanen iso kumivene otti siis pienen ryhmän mukaansa, perässä kaks 350hv moottoria vieden meijät vauhdilla Whitsundays saarille, missä me saatiin ensimmäinen käsitys snorklaamisesta riutoilla. Korallit tuolla ei ollu kumminkaan niin värikkäitä, eikä kaloja ollu niin paljon, mitä odotin. Kumminkin pieni kävely näköalapaikalle ja lounas ja parin tunnin oleskelu lumen valkosella rannalla +  mahtava ilma teki päivästä täydellisen! Ei ihme Australiaa kutsutaan rantojen maaksi!

Meijän pääpysäkki QLD:ssa oli Cairns, missä yövyttiin kolme yötä (huoneissa!! - suurin osa öistä nukuttiin teltoissa). Kaupunki ei ollu kovin iso, mutta mukavan olonen ja lähellä. Cairnsissa meillä tais olla koko matkan parhaat päivät, kun toisena päivänä päästiin koko päiväks veneretkelle Isolle Valliriutalle, missä päästiin koittamaan sukellusta ja snorklaamista. Aivan mahtava paikka! Auringon paistaessa korallit ja kalat oli täynnä mitä kirkkaampia värejä ja ja muotoja ja malleja löytys ihan laidasta laitaan niin pitkälle kun mielikuvitus vaan pystyy lentämään. Ja mikä oliskaan paras paikka yrittää laitesukellusta ekaa kertaa kun maailman parhaimmalla riutalla?!  Vaikken ainoatakaan haita tai kilpikonnaa ite nähnyt, ainakin Nemon löysin! Jeij!

Kolmas päivä Cairnsissa vietettiin kierrellessä läheisiä sademetsiä ja luonnonpuistoja Paulin kanssa (the best bus driver ever! :D) Paul vei meijät mm. uimaan ison vesiputouksen alta ja liukumaan kalliota pitkin pienemmissä vesiputouksissa. Aivan kuvan kauniita paikkoja, minne ei olis ikinä aikasemmin osannu ees toivoa!

Cairnsista lennettiin sitten seuraavaksi Alice Springsiin, keskelle Australiaa, NT (Northern Territory) Alice springsissä tavattiin toinen Safari ryhmä Melbournen lähistöltä, jotka oli tekemässä melkeen samaa reittiä, mitä mekin, mutta vaan toiseen suuntaan. Niitten ryhmässä oli myös pari suomalaista, joitten kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia 9kk jälkeen (tultiin kaikki yhdessä Singaporen kautta Australiaan). Eka päivä meni kivasti kaupungilla kierrellessä ja illalla meille oltiin järjestetty Digeridoo (Aboriginalien soitin) konsertti, missä mekin päästiin mukaan ja yrittämään erilaisia paikallisia soittimia. Toisena päivänä tehtiin kierros Lentävään lääkärin museossa ja käärme/lisko keskuksessa. Empähän ollu koko vuoden aikana nähny ainottakaan käärmettä täällä, vaikka mamma niistä kovin varotteli koko ajan ennen tänne tuloa, mutta tuolla sitten istuttiin samassa huoneessa lattialla, missä yks näistä myrkyllisimmistä käärmeistä oli vapaana alle kahden metrin päässä ilman mitään esteitä.. :D Muistakaa, että jos näätte 'King Brown snake'n luonnossa, pysykää vaan aloillanne, ja oottakaa kunnes se luikertelee pois! Toinen vaihtoehto on sitten käärmeen purema ja todennäköinen kuolema jos ei hoitoa pian saa.

Alice Springs on muuten tunnettu Aboriginaaleista, joita siellä asuu paljon! Sen takia se on paikka, mistä kannattaa myös paikallista taidetta etsiä jo halvalla sitä halajaa. Monet Aboriginaalit istuukin päivät pitkät nurmikolla tekemässä ja myymässä maalauksijaan ja hinta on vaan murto-osan, mitä gallerioissa jouduttais maksamaan.

Toi toinen viikko olikin sitten matkustelua nähden sitä 'oikeaa Australiaa, outbackillä, keskellä pieniä puskia ja punasta pölyä! Vuorossa oli Kings Canyon, Uluru (Ayers Rock) ja Kata Tjuda. Välimatkat tuolla on todella suuria ja sivilisaatio on kaukana, mutta luonto on karulla tapaa todella kaunista! Pitkien ajomatkojen jälkeen auringonlasku Ulurulla krunaa kaiken! Auringon mennessä alas päin Iso kivi vaihtaa väriään moneen kertaa jättäen ihmiset sanattomiksi. Ei ihme että siitä löytää kuvia joka puolelta!! Jos ikinä tonne saakka päättää matkustaa, se on kyllä ehdottomasti sen kaiken ajamisen arvonen. 

Ja Kenguruita ei tuolla kauheesti kyllä nähny, niinkun ei emujakaan, mutta kameleita näkyskin sitten niittenkin edestä. Ja mä luulin että niitä löytyy vaan saharan alueilta ja eläintarhoista.. :D

Vimppa viikko safarista ajettiin takasin päin Etelä-Australian kautta, missä päästiin kerran yöpymään maan alla ja kerran vankilassa kaikkien haamujen kanssa. Me myös päästiin hyvin pikaselle, kahden tunnin, visiitille Adelideen, joka vaikutti sekin ihan mukavalta kaupungilta. Olispa ollu siellä vaan hiukan enemmän aikaa!

Victoriassa ykkösenä kaikkien mielessä oli tietenkin Melbourne! Sinne oon halunnu ekasta päivästä saakka, ja sinne nyt päästin! :) Ekaks nähtiin kaupunki yläilmoista SkyDeck88:lla, minkä jälkeen jokanen pääsi kiertelemään kaupunkia ittekseen parin tunnin ajan. Aikaa ei ollu kyllä ollenkaan riitävästi, että kaupungin olis nähny kunnolla ja kaupoissa olis kerenny käymään, mutta vielä jotenkin yritän sinne päästä ennen kotiin menoa. Kaupat oli kyllä todella kivoja, mitä ei kaikki Sydneystäkään löydä, ja mahtavana löytönä oli sellanen pieni sivukatu täynnä mitä ihanimpia pieniä ravintoloita ja kahviloita pienillä hinnoilla!

Seuraavana päivänä vuorossa oli Queen Victoria Markets, missä sielläkin olis tarvinnu huomattavasti enemmän aikaa! :D Eihän siellä kovin halpaa ollu, mutta ainakin UGGeja olis löytyny tosi hyvään hintaan.

Melbournesta kotiin päin ajettiin The Great Ocean roadia pitkin, minkä rannikko on aivan upeeta! Yks syy, miksi rakastan Australiaa niin paljon on, että täällä luonto on niin kaunista, niin monella eri tapaa! Minne ikinä sä meetkin, lähelle luontoa; rantoja, sademetsiä, vesiputouksia, kallioita, erämaata ym. ym. aina sä tuut yllättymään vaan enemmän tätä kauneutta. Ite mietin aina, minne perheeni veisin, jos ne tulis tänne mun kanssa, ja nyt niitä paikkoja on jo niin paljon, ettei ees pari kuukautta meinais riittää. Ja mähän en oo nähny ees puoltakaan!

Yleisesti ottaen voin sanoa, että meillä oli paras mahfollinen tuuri safarille, mikä olis voinu kohdalle sattua; meijän ryhmä oli ihan mahtava, niinkun kaikki ohjaajatkin, ilmat suosi paria päivää lukuun ottamatta, ruoka oli hyvää. Noitten viikkojen aikana jokanen sai taas todella hyvia uusia ystäviä joille oli vaikea viimein sanoa heipat, kun ei sitä tiiä tullaanko me näkemään enää ikinä uudestaan, mutta onneks kaikki muistot säilyy mun mielessä ja monissa kuvissa! 

Ne viimiset lämpimät päivät tais olla muuten tässä! Keskellä Australiaa päivisin on vielä lämmintä, ja kotiin tullessa Wollongongissakin oli pari tosi lämmintä päivää, mutta nyt täällä on jäätävän kylmä! (15*C) Bye Bye Australian summer!

Ja nyt mulla onkin enää alle kaksi kuukautta jäljellä!

Minne tää vuosi on mennyt?!

Nyt on aika nauttia viimisistä hetkistä ja lämpimistä päivistä!

-Vilma

ps. Kuvia yritän lisätä huomenna, kun niitten lataamisessa menee vähän enemmän aikaa.

Easter on the South Coast

Moikka, ja sori etten oo taas vahaan aikaan kirjotellu. (Sattuneesta syysta luvassa hiukan pidempi postaus..) Nettiin en oo paassy nyt melkeen viikkoon ja on ollu niin kauheesti muuta puuhaa, ettei blogille oo jaany aikaa. Paasiainen meni sitten seki ohi ja paivat kiitaa nopeemmin kun koskaan aikasemmin. Mulla alko lomat keskiviikkona ja seuraavan kerran kouluun olis meno sitten reilun neljan viikon paasta. 

Paasiainen vietettiin host vanhempien ja naitten perhetuttujen kanssa rannikolla, Bermagui nimisessa paikassa. Lahettiin ajelee sinne jo torstai iltana host isan toitten jalkeen ja perille paastiin jonkun reilun neljan tunnin ajomatkan jalkeen, kotiin tultiin tanaan iltapaivalla. Bermagui on sellanen pieni rantakaupunki, ainoostaan 2000 asukkaan turisti paikka. Turisteja tosiaan tais olla monin kertasesti paikallisiin nahden, silla paasiaisen aikaan siella oli meneillaan Four Winds Festivals, joka on klassisen musiikin festivaalit. Ite olin kysesessa tapahtumassa kolme paivaa tyoskentelemassa vapaaehtosena (kun en $135 lippuja halunnu maksaa :D). Paasin siis jarjestelemaan sita avajais konserttia sen tapahtuman managerin kanssa ja sitten olin myymassa kaikkii noita festivaali t-paitoja ja cd-levyja, seka paasin viela artistejakin auttamaan. Ihan mukava viikonloppu, vaikka ton kolmen paivan aikana, mita siella olin, sain kylla ihan tarpeeks klassisesta musiikista. Ilmat on ollu aivan uskomattoman kauniit ihan eiliseen iltapaivaan saakka, millon lammin auringonpaiste vaihtus kovaan syysmyrskyyn. Tanaan palellu, ihan ku talvi olis!

Eilen tuli myos vahan kuntoiltua kun isolla porukalla kiivettiin 6km verran ylos yhelle 700m korkuselle vuorelle ja sielta toiset kuus kilometrii takasin alas. Enpa oo tainnu tollasta lenkkia taas vahaan aikaan teha.. :D

Tapasin muuten tuolla Bermaguissa yhen parin jonka tytar on just vaihdossa Suomessa, tuolla samalla alueella kun makin. Ja ma kun luulin ettei kukaan tiia ees missa Suomi sijaitsee! Suureks yllatykseks oon huomannu, et kylla naita taalla on aika paljon, joilla on jotain yhteyksia sinne pohjoseenkin pain.

 Four Winds Festival (ehka ainoo hetki jollon taivas oli pilvessa)

bloggeri ei tykkaa mun uudesta kamerasta.. sori laatuu

6km ja vajaan 2h jalkeen viimeinkin huipulla (hostien kaveri)

Myoskin viime viikonlopulle loytys ohjelmaa kun perjantai illalla ajettiin Sydneyhin illalliselle ja tapaamaan mun host veljia, jotka asuu Sydneyssa. Taalla asuessani oon huomannu, kuinka noi valimatkat saa ihan uuden merkityksen taalla, mita Euroopassa; ihmiset ajaa pelkastaan illalliselle Sydneyhin (reilun tunnin ajomatka), tai tapaamaan kavereita paivaks (junalla n.2h) kun Suomessa en olis koskaan menny 30min. kauemmaks illallisen tai elokuvien takii, ja Helsingissa (minne n.2h) kavin ehka pari kertaa vuodessa, Sydneyssa kayn monta kertaa kuukaudessa!

Seuraavana aamuna, lauantaina, lahettin ajelemaan vajaan tunnin matkan paahan Royal National Parkkiin kajaakki 'retkelle'. Kesailmat oli taas taalla kun reilun parin tunnin melomisen aikana sain nakyvat rusketusraidat puolipitkien urheiluhousujen lahkeitten kohdalle ja niskaki oli illalla tomaatin punanen. Puolessa valissa pysahdyttiin yhelle upeelle hiekkarannalle, mista paasi pulahtamaan lamopimaan veteen (merivesi tallahetkella lampimimmillaan) ja matkalla takasin onnistuttiin myos surffaamaan parilla aallolla.

Illalla mentiin kavereitten kanssa keilaamaan ja illalliselle KFC:in. Kaverit ku haluu nayttaa mulle kaikki paikalliset pikaruokaketjut ennen ku meen takasin kotiin. :D

Sunnuntaina oli viimeinkin aika tavata kaikki vaihtarit, jotka on tulossa meijan piirin kanssa sinne suurelle kolmen viikon reissulle ympari Ita-Australiaa. Meilla oli siis matkaan liittyva koulutustilaisuus West Rydessa, jonne tuli myos noi kaks muuta piiria Blue Mountainseilta ja New Castle:sta. Kun reilun viikon paasta on sitten viimeinkin se aika, jollon hyppaan bussiin 30 muun vaihtarin kanssa, alkaa mun toivottavasti tahan astisen elamani paras matka ikina, istuen bussissa kolme viikkoa nahden Australian Outbackkia ja leiriytyen jaatavan kylmissa teltoissa keskella puskaa ja leiriytymis alueita. Gold Coast, Great Barrier Reef, Cairns, Ayers Rock, Alice Springs, Adelide, Melbourne... so, so excited! Sita ennen pitais viela jarjestaa niin monen moista juttua, mita mukaan tartteis, mukaan lukien todella lammin takki, jota en tiennytkaan et tartteisin taalla 'aina aurinkoisessa Australiassa'.

Viime maanantaina menin ekaa kertaa sitten muuton mun edelliseen perheeseen kun entisella host isalla oli synttarit. Meilla oli oikee mukava 'perheillallinen' kun aina ennenkin, eika mikaan ollu muuttunu sitten ollenkaan. Koulusta suoraan menin sinne, host sisko lahti balettiin ja ite jain tyhjaan kotiin pariks tunniks ennen kun host aiti tuli toista kotiin ja valmistettiin yhdessa se illallinen. Syomisen jalkeen katottiin yhta tv ohjelmaa, mita tuli aikasemmin aina maanantai iltasin katottua. Hyvin nukutun yon jalkeen oli aika taas menna kouluun ja seuraavana paivana palata takasin normaaliin, uuteen rutiiniin. Ihana tietaa, etta tan vuoden jalkeen mulla on kolme ihan erilaista, uutta perhetta, minne voin menna takasin jos josain vaiheessa tanne haluun tulla takasin!

Nyt oon siis paassy hyvin tahankin perheeseen mukaan ja arki menee nyt normaalisti, niin olis menny aina ennenkin. :)

Tiistaina host mumin kaveri oli jarjestamassa Vinnies (St. Vincent De Paul) muoti naytosta laheiselle koululle, jonne mekin mentiin host mumin kanssa auttamaan. Vinnies on siis hyvantekevaisyys jarjesto, joka myy vanhoja vaatteita ja tavaroita lahjottaen varat erilaisiin hyvantekevaisyyskohteisiin. Host mumin kanssa autettiin 'malleja' valittemaan niitten asut ja oikeenlaiset asusteet ja korut. So much fun! :D En olis kylla ikina uskonu, et toisen kaden kauposta vois saada noinkin kivoja vaatteita, ihan kun uutena ostettuja!! Taalla ihmiset kylla kay paljon enemman kirppareilla ja OP shopeissa mita Suomessa ja monet omistakin kavereista on loytany mita ihanimpia vaatteita just noista kaupoista.

Keskiviikkona mentiin kaverin kanssa viimeinkin kattomaan Hunger Games elokuvissa, joten viimeinkin tiian mista talla hetkella taalla eniten puhutaan. Olihan tuo ihan hyva leffa, mutta kirjat taidan jattaa suosiolla valiin.. 

Kahdeksan yota safariin;

Excited,

-Vilma

Ps. Se tunne ku heraat ennen kaheksaa aamulla ja ensimmaitteeks kuulet: 'Good morning Vilma, had a little sleep in!?' -jep, niinhan mina..  :D

 

vähän viime viikkoa

Heissan! Kolmen aamun verran oon jo heränny uudesta sängystä ja yrittäny päästä uuden perheen rutiineihin mukaan. Kaikki matkalaukutkin tuli tossa edellis päivänä viimeinkin purettua ja sain raivattua vaatekaapistakin vähän lisätilaa vaatteilleni. Ekan päivän jälkeen edelliseen perheeseen kaipu oli kovaa, mutta koitan ajatella vaa positiivisesti ja olla avoimin mielin loppuun saakka. Tähän on osa Rotary vaihtarin elämää.

Viimeviikolla saatiin viimeinkin meijän koulukuvat takasin, jotka otettiin jo ekalla viikolla kesälomien jälkeen. En tainnukkaa siitä sillon kertoa, mutta meijän koulussa ainakin noi kuvaukset oli hiukan eri luokkaa mitä Suomessa on tottunu ja ulkonäkösäännötki oli tiukentunu entisestään. Täällä ei siis auta, että kattoo kameraan ja hymyilee kauniisti, vaan tutor group -kuvaa varten piti olla kengätki kiillotettuina, hameet ja sukat samassa linjassa muitten kanssa ja vielä kädetkin piti olla juuri oikeessa asennossa.

Myös meijän viiden kuukauden odottaminen yr 12 takkien kanssa viimenkin päättys, ku nekin saapus viime torstaina. 

Viime viikon aikana tuli torstaina, perjantaina ja lauantaina mentyä ulos. Torstaina meillä oli viime perheen host äidin kanssa tyttöjen pastailta ulkona. Perjantaina iltana mentiin kavereitten kanssa ulos yhteen hyvään thaimaalaiseen, minkä jälkeen käveltiin vaa kaupungilla ja lopetettiin ilta vohveleihin ja chai latteen (miksei Suomessa oo chaita?!). Lauantaina vietettiin mun vimppaa iltaa entisen host perheen kanssa Sydneyssä. Meille oltiin varattu pöytä Four Season Hotellilta, mikä tosiaan omaan rahatilanteeseen nähden hiukan liian hieno.. Ruoka ainakin oli tosi hyvää, niinku palvelukin, eikä puitteissakaan ollu mitään valittamista. 'Shampanja makuun' hyvin käypä illallinen. :D Tämän jälkeen mentiin kattomaan Sydney Dance Company:n uusin tuotanto, mikä oli aivan mahtava! Illan kruunas kävely Harbour Bridgen alta Rockseilla, Sydneyn yövalojen loistaessa! What a perfect night. ♥

Sunnuntaina oli sitten aika pakata kaikki kuluneen kahdeksan kuukauden kamat laukkuihin ja vaihtaa perhettä. Pakkaamisessa mulla tosiaan olikin hiukan ongelmia, kun ei kaikki vaatteetkaa mahtunu yhteen isoon matkalaukkuun. Tosiaan oon onnistunu jotenkin keräämään 44kg vaatteita ja muita tavaroita sitten heinäkuun, joten ens heinäkuussa on luvassa paljon stressiä ja hiukan ongelmia! Jos joku tietää jotain halvoista postitus tavoista (Australiasta Suomeen), ottaisin näitä ideoita mielelläni vastaan! Host isän vanhemmat tuli vielä sanomaan heipat iltapäivä teelle, minkä jälkeen raahattiin kaikki laukut autoon ja koko host perhe tuli saattamaan mut uuteen perheeseen. Sunnuntai oli ehdottomasti hankalin päivä koko vaihtovuoteni aikana, mutta onneksi tiiän, ettei se ollu viiminen kerta ku nähään. :) Illalla puhuttiin vielä uuden perheen kanssa Skypella Suomeen, missä toisessa päässä äiti yritti pitkästä aikaa enkun puhetaitojaan. Ehkä oudoin skypekeskustelu ikinä.. :D

Koulua jäljellä enää viikko, minkä jälkeen neljän viikon loma - Odotan! Sateiltakin ollaan nyt säästytty aika hyvin, mitä nyt tänään sato taas ekaa kertaa pitkästä aikaa.

Lopussa kuvia viikonlopusta.

I'm so sorry about these pictures! I don't know what happened with them but they all were ok in my computer, but now they are not..

-Vilma

muutto

Moikka! Joudun talla kertaa pahoittelemaan hyvin pikaista postausta, silla oon nyt host aitin koneella ja huomiseks olis taas kaks alottamatonta palautusta tehtavana. Aattelin vaa ilmottaa ja kertoa, etta nyt on se viiminenkin muutto takana ja melkeen kaikki tavarat saatu jo purettua kaappeihin seuraks kolmeks ja puoleks kuukaudeks. Host perhetta vaihdoin eilen kuuden aikoihin, iltapaiva teen jalkeen, kun mun laukut (joita oli monta) raahattiin yhessa autoon ja entinen perhe ajo mut tanne uuteen perheeseen. Olin jo parin viimisen paivan aikana tsempata itteeni ja ajatella, etten sais olla surullinen, vaan mun pitais olla ilonen ja onnellinen siita miten sain reilun neljan kuukauden ajan asua niin ihanien ja myohemmin hyvin laheisiks muuttuneiden ihmisten kanssa, mutta kun sitten oli viimein niitten kiitoksien ja viimisten hyvastien aika, ei enaa omat neuvotkaa auttanu. Kieltamatta eilinen ilta oli aika vaikee, mut tasta pitaa rupee rakentamaan viimista kolmannesta niinkun kahta aikasempaakin.

Uuteen perheeseen kuuluu siis keski-ikaset aiti ja isa (lapset paljon vanhempia ja asuu Sydneyssa) ja Biggles niminen kultasen noutaja. Taa perhe vaikuttaa kylla todella mukavilta, mita nyt jotkut saannot muuttus edellisista poiketen aika paljon. Tietenkin nekin voi viela muuttua kun ajan kanssa on saanu enemman luottamusta hankittua. Nyt joudun myos jakamaan ekaa kertaa vaihtovuoteni aikana vessan ja suihkun, joten vanhoihin ruutiineihinkin on taas aika tottua takasin oman 'tilan' jalkeen, kun kotona Suomessa itteni lisaks on talla kertaa nelja tappelemassa niista vessavuoroista.. (meille on tulossa siis vaihtari Ausseista pariks kuukaudeks asumaan seuraavan kesan aikana) Kumminkin uskon, etta tuun viihtymaan taalla ihan hyvin, kunhan tasta alusta paastaan liikkeelle. :)

Viikonlopusta ja viime viikosta yritan kirjotella kuluvan viikon aikana ja kuviakin on toivottavasti tulossa jonkun verran. :)

-Vilma

Weekend

Viimeistä viikkoa viedään, sunnuntaina viiminen perheen muutto on sitten osa todellisuutta. Koulussa taas alko kokeet enkun esseellä, mutta siitä ei sitten enempää.. :D

Koko viimeviikko oli tosi kaunis ja aurinkoinen, että itekkin ihan yllätyin. Sadepäiviä ei tainnu olla ku vaa pari. Hassua että täällä puolella Australiaa tulvii ja Länsi-rannikolla on kärsitty kuivuudesta koko kesän ajan. Ite en oo kumminkaa vielä kovin pahoihin vesimassoihin törmänny.

Viikonloppu meni tällä kertaa tosi mukavasti kun joka illalle oli jotain ohjelmaa. Perjantai iltapäivällä menin kaverin luokse koulun jälkeen mistä me jatkettiin vaatteitten vaihdon jälkeen Syndyehin. Ohjelmassa oli pizza illallinen, jonka jälkeen vuorossa Judith Lucyn komiikkaa. Kieltämättä aika hyvä, vaikka eihän noita kaikkia ihmisiä ollu ees kuullukkaa, joista hän meille kertos. Oli muuten ensimmäinen komiikka teatteri juttu missä oon ollu. :)

Lauantaina menin kaverin synttäreihin. Paikalla ei ollu kauheesti omasta kaveripiiristä kavereita, mutta sili ilta meni tosi hyvin jutellen muitten puolituttujen kanssa. Myös ilmakiekkopöytä oli kovassa käytössä ja meijän onneks säätki suosis, vaikkei helle lukemille päästykkää.

Sunnuntai-iltana meillä oli perheillallinen ulkona. Mentiin tohon läheseen tosi hyvään ravintolaan illaks. Mulle esitettiin mitä tyhmimpiä kysymyksiä viimisen 8kk ajalta, kuten 'What has been the nerdiest thing you have seen by the nerdiest nerd?!' :D Toisaalta, tuskin toikaa oli mikää ihmeellisin kysymys mitä host isän suusta on kuullu.. love the dad humor. Ilta päättys todella mukavalla skypekeskustelulla Suomeen. :)

Niinku aikasemmin mainitsin, nyt oon jo tosiaan ollu poissa kotoa kokonaiset kahdeksan kuukautta! Ei kyllä siltä tunnu. Niin paljon olis vielä mitä haluis tehä ennen ku kotiin pääsen, joten toivottavasti kaikkeen löytyy aikaa (, ja sais luvan; esim nyt en pääsekkää  sinne Melbourneen koska musta 'vastaava henkilö' niin päätti.) Toivottavasti ennen heinäkuuta löytyis vielä toinen mahollisuus. Meinaa sinne hinku on todella kova!

Koulua jäljellä enää kaks ja puol viikkoa, sitten parin viikon lomille! Jeij!

-Vilma

Ps. Sori taas kuvattomasta postauksesta, oon ollu kameran käytön suhteen taas vähän laiska.

Countdown

Nyt on alkanu se aika vuodesta, millon melkeen joka kerralla kun avaan kalenterin, alan laskeskelemaan erilaisia päiviä ja viikkoja eteen päin. Yksi näistä on mun viiminen perheen muutto, joka tulee tapahtumaan alle kahden viikon päästä! Iteä koko ajatus alkaa jo kauhistuttaa, vaikka seuraava perhe vaikuttaaki todella mukavalta, mutta oon vaan tykänny nykysestä host perheestäni niin paljon. Tää neljä kuukautta tässä talossa on menny niin älyttömän nopeesti ja oon tuntenu olevani osa tätä perhettä heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Uskon silti, että tuun pitämään mun seuraavasta perheestä, ja vaikka muutto saattaakin olla aika raskas, eiköhän se siitä sitten iloksi muutu. :) Ja ton jälkeen on viellä kerran aika pakata matkalaukut täyteen tän vuoden aikana, mutta sillon suuntana tulee olemaan koti. (HUI!) Tän bloginki countdown laskurin numerot valuu päivä päivältä ja tänään onki enää tasan kolmasosa (vajaa 4kk) vuodestä jäljellä!

Myös kokeet ja palautukset lähenee kovaa vauhtia. Ensimmäinen koe taitaakin olla jo ens maanantaina ja siitä sitten ne jatkuu parin viikon verran. Itellä siis luvassa palautus kaikista aineista, kuvista lukuun ottamatta. Yks opettajista tuli mulle eilen juttelemaan ennen koulun alkua ja kerto että musta pidetään siellä koulussa kovasti, olenhan vielä ollut niin ahkerakin.. Kiva kuulla. Kumpa toi hyvä todistus vaa auttais jotain Suomessakin.

Sori muuten etten oo niin kauheen usein kerenny tätä blogia päivittämään. Lohdutukseks voin sanoa, että sentää teijät oon laittanu aina etuisijalle itteäni nähden, meinaa henkilökohtanen päiväkirja on vielä lomaviikoilla vaikka parin edellisen päivän aikana oonki yrittäny noita vanhoja juttuja kovin kuroa (kaks päivää, 9sivua). Yrittäkää olla siis ymmärtäväisiä. :D

Ilmat on ollu taas pitkästä aikaa melko kesäset. Asteita on ollu yli 25 ja aurinko on suosinu meitä viime perjantai iltapäivästä lähtien. Toivottavasti ei nyt ihan vielä menis pois! Ja minä ku luulin ettei ollenkaa kesäisiä päiviä tänne päin tänä vuonna saataiskaa.

Viime viikon perjantaina mulla oli taas Piiiitkästä aikaa koulun liikuntaa (viimeeksi ennen kesälomia). Olin päättäny vaihtaa surffauksen tällä jaksolla seinäkiipeilyyn, ja tietenkin kun kaikki oli taas uutta ja asutralialaisten 'logiikka' hiukan vierasta, onnistusin löytämään itteni loppujen lopuks tenniskentiltä.. :D Tapasin mun ryhmän siis ruokailun jälkeen ensimmäistä kertaa, ja kun kaikki oli mulle ihan vieraita enkä niin naamojakaan painanu mieleen, niin tietenkin sitten seurasin sokeena jotain väärää tyttöä ja päädyin väärään bussiin. Mulle oltiin kyllä kerrottu, että oma bussi on bussi numero 1, mutta kun niissä kummissakaan busseissa ei ollu missään mitään numeroa esillä, päätin fiksuna suomalaistyttönä käyttää maalaisjärkenäni (, kysymisen sijaan) ja kiivetä ensimmäiseen bussiin, joka oli toisen bussin edessä! Jep, tietenkin se bussi numero 1 oli sitten se bussi sen 'numero 2' takapuolella. Seuraavalla kerralla kun sitten kysyn onks toi ensimmäinen bussi, bussi numero 1, mua varmaan pidetään ihan tyhmänä, mutta laitampahan kaiken taas vaihtaruuden piikkiin. Ja ainakin pääsin taas pelaamaan tennistä pitkästä aikaa tyhmän virheeni(kö?!) takia! :)

Viime viikonloppua vietin pitkästä aikaa yhden koulukaverin kanssa. Lauantaina päätettiin mennä tsekkaamaan Jazz ja Blues festivaalit läheisestä kaupungista, mitkä osottautus aika tylsiks, joten sit lähdettiin ajamaan kaverille päin. Illalla mentiin kaverin perheen kanssa pizzalle, minkä jälkeen käytiin vielä kaverin kanssa kahdestaan kattomassa uus leffa, Project X. Oli muuten pienin elokuvateatteri, missä ikinä oon ollu, ehkä kahen medium kokosen luokkahuoneen kokonen! Ei kyllä yleisöäkään ollu paljon, joten ei se mitään. Yöksi jäin kaverin luokse.

Sunnuntaina host äiti tuli hakee mua jo aika aikaseen kun molemmilla oli aika paljon kouluhommia tehtävänä, mutta kyllä hyvin löysin kaikkea muuta tekemistä kotoota, että sain kouluhommat siirrettyä vielä hiukan kauemmaksi. Yksi hyvä syy esseen kirjottamisen luistamiseen oli omenapiirakan leipominen, mikä osottautuski oikeen menestykseksi. Meillä oli siis illalla vielä host isän vanhemmat kylässä ja täällä kaikki vaan puhus 'suomalaisesta omenapiirakasta'! :D

Tajusin muuten vasta pari viikkoa sitten, kuinka paljon helpompaa on säilyttää monta tuhatta vaihtarikuvaa omissa pienissä kansioissa suurien 1500:n kuvan kansioitten sijaan. Nyt kaikki kuvat löytyy niin paljon helpommin ja konekkin toimii hiukan entistä nopeemmin! Sori ettei niitä kuvia nyt vaa tähän postaukseen löytyny ollenkaa.

-Vilma